Kuusankosken teatteri viettää 70-vuotis-juhlavuottaan ja huolimatta siitä, että kaupunki vei teatterilta tilat (aiperhana, miten se vieläkin kirvelee), niin eipä vienyt intoa ja paloa. Kuusankosken teatteri elää ja vaikuttaa edelleen ja nyt saadaan nauttia aivan mahottoman upeasta esityksestä, mitä esitetään Kuusankosken Kansantalolla. KOHTUULLISTA on esitys, mikä ei jätä ketään kylmäksi, saati sivuun.
Karolina Eklund on ollut se voimahahmo, joka on käsikirjoittanut ja ohjannut sellaisen setin, missä saadaan kaikki tunteet peliin, koko ihmisen elämä ja etenkin naisen elämä. Silti se ei ole fanaattinen naisasiajauhatus, vaan lyödään faktat estraadille, niin että itekin oikein hätkähti, kun samalla palasi muistiin samanlaiset hetket, kaikki ne sanomiset, mitä sai kuulla pienenä tyttönä, sitten vähän varttuneempama ja entäs äitinä ja ylipäätään naisena
Kuva: Aino Forsström
Yksitoista toinen toistaan upeampaa naista esittää tätä esitystä. Olin niin innoissani ja häkeltynyt siitä, miten jokainen oli omaksunut oman roolinsa ja millä tunteella ja miten hienosti se tuotiin esiin.
Koko esityksen toteutus oli aivan valloittava, kun yhtään ei voinut arvella, mitä tapahtuu ja kyllä tapahtuikin!
Mutta - Agapetuksen Viisi vekkulia on kuitenkin eräs teema ja se on niin hupaisa, kuinka nämä naiset niitä rooleja siinä vetävät. Nauratti niin, että vesi silmistä roiskui.
Kuva: Aino Forsström
Varsin ilahduttavaa oli se, että kaikki naiset vetivät niin yhtäköyttä, eri ikäisiä, eri kokoisia, mutta kaikki toimi niin, että miten sitä oli ilo seurata. Koko tarina kulki jouhevasti ja asia tuotiin esiin niin, ettei se ollut paatoksellista vaan sellaista raikkaan todellista.
Sitä jäi miettimään, että onko näin, ollaanko aina vaan ajateltu, että niin se kuuluukin mennä?
Kuva: aino forsström
Naisen elämä on melko lailla jännää, monellakin tavalla. Miten se nuori ja vanhempi nainen kohtaavat, ymmärtävät toisiaan. Loppujen lopuksi ihan hyvin.
Suklaakonvehdit kuuluu myös tarinaan ja onkin varsin omaperäinen ja kosketti minua ainakin aika lailla.
Kohtuullista on esitys, mikä kannattaa käydä nauttimassa, sillä siitä jää hyvä mieli ja sellainen jännä fiilis, aivan kuin olisi saanut paloja jostain jo koetuista hetkistä.
Kini Laine
Emmi Kantonen
Kanadalainen menestyskomedia Kaksi pianoa, neljä kättä tuo teatterin ohjelmistoa Fuugaan
Pelottomasti musiikilla leikittelevä komedia pitää tunnelman lempeästi A-duurissa, vaikka luvassa on kilpailua ja pettymyksiä kahden pianistin tavoitellessa uraa parrasvaloissa. Turun Kaupunginteatterin kevään ohjelmistoa täydentävä musiikkikomedia nähdään Fuugan Ateljee-salissa ja sen ensi-ilta on 3.2.2027.
Lapsuuden loputtomat pianotunnit, konservatorioiden koesoitot ja kilpailut vievät pianistin urasta haaveilevaa Teroa ja Ristoa kohti musiikkitaivaan tähteyttä. Lopulta kaksikko joutuu toteamaan, etteivät he koskaan tavoittaneetkaan lapsuudenhaavettaan. Unelmasta luopuminen ei kuitenkaan tarkoita epäonnistumista, vaan itsensä hyväksymistä. Sisäinen rauha löytyykin siitä, keitä he oikeasti ovat – kaksi lahjakasta muusikkoa, jotka ovat ainakin naapurustonsa parhaita pianisteja.
Musiikkikomediassa kuullaan Bachia ja Beethovenia, jazzstandardeja sekä rock-klassikoita. Esitystä kantaa kaksi näyttelijää, jotka esittävät Teron ja Riston lisäksi muitakin rooleja. Teoksen nimen mukaisesti molemmat soittavat näyttämöllä omaa instrumenttiaan, eivät yhteistä pianoduettoa. Esityksen ohjaa Chris Whittaker, rooleissa nähdään Joel Mäkinen ja Alvari Stenbäck.
”Tämä ei ole pelkästään minun tarinani, vaan todella monen suomalaisen, joka on opiskellut klassista soitinta. Harva päätyy lopulta ammattilaiseksi, mutta monelle syntyy musiikkiin suhde, joka kantaa koko elämän. Siihen liittyy iloa ja nautintoa oppimisesta, mutta myös vaikeita tunteita, kuten riittämättömyyttä ja ahdistusta, hankalia opettajasuhteita ja vanhempien odotuksia. Teemat laajenevat myös siihen, miten ihminen suhtautuu omaan tekemiseensä. Nämä teemat koskettivat minua todella paljon”, kertoo näytelmästä heti innostunut näyttelijä ja muusikko Joel Mäkinen.
Kaksi pianoa, neljä kättä (Two Pianos, Four Hands) on kanadalainen musiikkikomedia, jonka ovat kirjoittaneet ja alun perin esittäneet Ted Dykstra ja Richard Greenblatt. Se kantaesitettiin Toronton Tarragon-teatterissa huhtikuussa vuonna 1996. Näytelmää on tehty viidessä maanosassa ja yhteensä yli 150 kaupungissa. Sitä pidetään yhtenä menestyneimmistä kanadalaisista näytelmistä. Keväällä 2027 Turun Kaupunginteatterin ohjelmistoa nähdään ensi kertaa juuri avautuneessa Turun musiikkitalo Fuugassa. Molempia taidetaloja operoi Kulttuuriranta Oy.
Kaksi pianoa, neljä kättä on omiaan viihdyttämään lapsena soittotunneilla turhautuneita, ja lohduttamaan maailmanmaineesta haaveilleita lähes lahjakkuuksia. Tässä esityksessä viimeinen sana on musiikilla.
