Kirjaraati: Teemestarin kirja

Itärannan ilmausta kiiteltiin hyvin kauniiksi ja lauseet haluttiin lukea huolella - ajatuksen kanssa. Eikä kirjan maalailevaa ja hidasta kielenkäyttöä kuitenkaan koettu juonen kerronnallisesti hitaana. Ainoastaan kirjan dystopinen lähtöasetelma sai raadin miesjäseniltä hienoista kritiikkiä.

Raati tuntuisi myös olevan halukas laajentamaan tai ehkä uudelleen määrittelemään Science Fiction -genren.

Amusa Kirjaraadin tähtiarvioinnissa raati antoi Teemestarin kirjalle yleisarvioksi huikeat 4,2 tähteä

Teemestarin Kirja. Kuva: Amusa.fi CC-BY-SA.

Emmi Itäranta

Vuonna 1976 syntynyt Emmi Itäranta on kaksinkertainen maisteri ja kolumnisti, joka työskentelee Kentin yliopistossa Canterburyssa, Isossa-Britanniassa. Teemestarin kirja on Itärannan esikoisteos, jolla hän on jo nyt haalinut sekä Kalevi Jäntti Kirjallisuuspalkinnon että kustannusosakeyhtiö Teoksen scifi- ja fantasiaromaanikilpailun voitot.

Teemestarin kirjalla on käännössopimus jo kahdeksalle eri kielelle. Vuoden 2012 lopussa Emmi Itäranta solmi sopimuksen amerikkalaisen jättikustantajan HarperCollinsin kanssa Teemestarin kirjan julkaisemista keväällä 2014 niin Yhdysvalloissa, Britanniassa kuin Australiassakin. Kevättalvella 2013 kirjan ranskankieliset käännösoikeudet osti puolestaan arvostettu Place des Editeurs -kustantamoryhmään kuuluva Presses de la Cité. Itärannan sopimuksia pidetään suomalaisittain erittäin merkittävinä kansainvälisinä läpimurtoina, varsinkin kun sekä englannin, että ranskankieliset käännössopimukset sisältävät samalla oikeudet myös Itärannan seuraavaan teokseen.

Itärannan maailmasta on loppumassa vesi

Suunnattoman katastrofin - ehkä ilmastonmuutoksen, ehkä jonkin muun - läpikäynyt ihmiskunta sinnittelee veden vähyyden ja sen säännöstelyä hallitseva diktatuurin vallan alla. Vain kaatopaikoille hautautunut teknologia ja teemestarien sukupolvien ajan pitämät päiväkirjat muistuttavat entisistä ajoista.

Noria on teemestarien sukua, ja pian on hänen vuoronsa ottaa vastaan täysivaltaisen teemestarin arvo – ja hänen edeltäjiensä tarkkaa varjelema salaisuus. Aikana, jona veden kätkeminen on rikoksista pahin, sotilasvallan katse kiinnittyy väistämättä teemestarin taloon.

Kirjaraadin ajatukset

1. Mistä pidit kirjassa?

Riitta:
Eniten pidin kirjan kielestä. Maalailevasta, tavallaan hitaasta kielenkäytöstä, joka jätti kuitenkin lukijalle paljon omaa kuvittelun tilaa. Samoin aiheen pohdiskelu antoi omalle pohdiskelulle sysäystä mutta ei kahlinnut sitä.

Julius:
Pidin kerronnasta, joka oli samaan aikaan pelkistettyä ja viipyilevää. Kielikuvat olivat tuoreita, herkkiä ja oivaltavia. Kaiken kaikkiaan kirja oli hyvin kauniisti kirjoitettu, ja joka lauseen halusi lukea huolella, ajatuksen kanssa.

Pidin tavasta, jolla henkilöitä ja ympäristöä kuvattiin - sitä voisi sanoa aistilliseksi älyllisyydeksi. Maailma tuntui kosketeltavalta ja siitä tuli siksi lukijalle tosi. Se ei ollut niinkään visuaalista kuin sisältä käsin koettua. Aloin myös nähdä veden toisin.

Pidin kirjan haikeasta tunnelmasta ja surullisesta lopusta.

Marjo:
Pidin kirjan kerronnan tavasta, käytetyn kielen kauneudesta, soljuvuudesta ja tarinan kiehtovuudesta. Scifin tyylinä mielestäni se oli varsin poikkeuksellinen. Pidin myös siitä, ettei tarina avautunut lukijalle ennen aikojaan vaan kantoi aivan viimeisiin riveihin saakka.

Pirkko:
Kirja oli erittäin mielenkiintoinen. Perustui ehkä ennustukseen, jonka mukaan napajäätiköt sulavat ja suurin osa maapallosta jää veden alle. Suomen pohjoisosa säästyisi. Kuten kirjassa. Eipä normaalioloissa elävä suomalainen tule ajatelleeksi veden "arvoa", ennen kuin joutuu sen vaikka kantamaan sekä sisään että ulos asunnossaan. Yllättävää oli vanhan "varputaidon" mainitseminen, sehän toimii nykyään.

Jukka:
Kirjan ehdottomasti parasta ja koukuttavinta antia oli kiinalaisen teekulttuurin ja aasialaisen nimikkeistön uskomattoman saumaton liittäminen skandinaaviseen ja koilliseurooppalaiseen ympäristöön, nimistöön ja paikkoihin. Kirjailija onnistuu erinomaisesti luomaan uskottavan ja elävän henkilögallerian sekä rakentamaan lukijan pään sisään yksityiskohtaisen mielikuvan tapahtumapaikoista, hidastamatta kuitenkaan liikaa tapahtumien kulkua. Kirja tarjoaa lukijalle päätöksen - mutta jättää asioita myös auki. Ehkä voimme toivoa, että Itäranta vielä joskus palaa asiaan ja jos niin käy, ainakin minä haluan olla silloin ensimmäisten lukijoiden joukossa.

2. Mikä oli uutta ja oliko jotain yllättävää?

Riitta:
Tietenkin käsittelynäkökulma oli uusi ja kuviteltu. Kerrottu tilanne maailmassa oli osittain yllättävä osittain odotettavissa oleva.

Julius:
Scifille ehkä tyypillisen kehitysuskoisuuden sijaan Teemestarin kirja luo kuvan taantuneesta ihmiskunnasta. Teemestarin kirja ei kuitenkaan ole mielestäni varsinaista scifiä, ja siksi kirjan ei voi sanoa uudistavan sitä. Teemestarin kirja on tulevaisuuden dystopia, joka kerrotaan perinteisen yksilökeskeisen romaanin keinoin.

Mitään hätkähdyttävää se ei tulevaisuudesta esitä: jäätiköiden sulaminen on hukuttanut kokonaisia kaupunkeja, maa ja vesi ovat saastuneet öljysotien seurauksena, ja juomavesi on kortilla. Tämä tulevaisuudenkuva ei ole yllättävä, sillä elämme sen ennusmerkkien keskellä.

Kirjassa tieteen ja tekniikan taso on romahtanut, paljon on kadonnut, tuhottu ja unohdettu. Uusi teknologia on alkeellista, vaikuttaa kuin olisi palattu teollistumista edeltäneeseen aikaan. Maailmaa hallitsee imperialistinen sotilasdiktatuuri, joka tukahduttaa väkivaltaisesti kapinat ja valvoo vesivarojen käyttöä. Taistelussa omasta hyvinvoinnista ihmiset pettävät toisensa. Ei siis mitään uutta auringon alla, historia toistaa itseään.

Teemestarin kirjassa maalattu tulevaisuus ei ole kuitenkaan se, jonka itse näen, joten minulle se oli pikemminkin vaihtoehtoinen fiktiivinen todellisuus kuin vakavasti otettava mahdollisuus.

Marjo:
Scifit eivät aiemmin ole olleet "se mun juttu", mutta tämä ensimmäinen kyllä koukutti ahmimaan sivuja nopeasti. Uutta mielestäni oli kielen ja sisällön rohkea yhdistäminen: kaunis, runollinen esitystapa versus synkkä, toivottomalta tuntuva teema. Yllättävää minulle oli se, ettei kirjassa missään vaiheessa moralisoitu edeltäviä, katastrofin aiheuttaneita sukupolvia, ei osoitettu sormella ketään vaan tarina kerrottiin melkeinpä lakonisesti toteamalla olosuhteet. Kirjan tarinalla ei ole pyritty provosoimaan lukijaa mutta tunteita se kuitenkin liikutti voimakkaasti.

Pirkko:
Ilmaston lämpeneminen ja sateiden puuttuminen loivat jännitystä tarinaan. Ihmisen kekseliäisyys alkeellisissa oloissa oli mielenkiintoista seurattavaa. Myös tarinan henkilöiden kohtalot loivat alusta alkaen kirjaan jännityksen, mikä säilyi loppuun asti.

Jukka:
Kirja on science fiktiota ja itse antaisin sille vielä lisämäärityksen 'Chick Sci-Fi'. Itselleni koko tämä tyttöjen sci-fi -lähestyminen oli varsin yllättävä. Teknisen taustan omaavana en itse näe tulevaisuutta koskaan dystopiana. Lisäksi on pakko myöntää, että jotkut kirjan - onneksi harvat - kuvaukset niin kuluvan ajan kuin menneisyydenkin teknologiasta olivat varsin ennalta arvattavia ja hiukan lapsellisia. Muita kokonaisuudelle yllättäviä piirteitä näin päähenkilöiden Norian ja Sanjan ajoittain jopa seksuaalisväritteisessä suhteessa.

3. Kirja on saanut suuren ulkomaisen kustantajan. Mikä oli kirjassa mielestäsi sellaista, jonka uskot kiehtovan kansainvälistä kustantajaa?

Riitta:
Uskoisin, että eräs syy on se, että kirjassa kerrotaan itämaisen ajattelutavan ja filosofian selvinneen aikakausien halki ja jääneen melkein ainoiksi kulttuurin muodoiksi. Toinen syy varmasti on meitä kaikkia kaikkialla askarruttava maailman tilanteen kehitys, ja tässä annetaan eräs visio asiasta.

Julius:
Emmi Itäranta asuu ja työskentelee Englannissa, ja sillä on varmasti vaikutusta käännösoikeuksien myymiseen. Kirja itse on sopivasti ajan hermolla; aiheessa ei ole mitään uutta, mutta käsittelytapa on viehättävä. Teemestarin kirjassa on kansainvälisen lukuromaanin tuntua ja tarina ylittää kulttuurirajat. Mikään mahtipontinen ja maailmoja kääntävä avaus Itärannalta se ei kuitenkaan ole. Kirjan ytimessä on yksinkertainen ja voimakas tarina, joka vetoaa tunteisiin ja puhuttelee niiden kautta.

Marjo:
Luulisin, että tarinan globaalisuus, tarinan realistinen viitekehys sekä ajankohtaisuus. Myös kielen soljuvuus, kokonaisuuden kauneus yhdistettynä eettisyyden käsittelyyn saattaisi kiehtoa kansainvälistä lukijakuntaa.

Pirkko:
Henkiinjääneen maapallon osat kiinnostavat taatusti lukijoita kansallisuudesta riippumatta. Ehkä pelottavaa on, ettei omaa maata löydykään, mutta sehän herättäisi ajatuksia maapallon pelastamiseksi edes nykyisessä kunnossaan, mahdollisesti vielä paremmassa.

Jukka:
Kirja on jo alkujaan kirjoitettu varsin globaalista näkövinkkelistä ja se sopii näin ollen mainiosti kansainväliseen jakeluun. Niin pohjoiseurooppalaiselle, kuin laajemminkin eurooppalaiselle lukijalle, kirja näyttäytyy varmasti läheisenä. Aasialainen lukija kokee kirjan tapahtumat ja erityisesti sen hahmojen tavat itselleen tuttuina. Amerikkalaiselle lukijalle kirja tarjonneen eniten haasteita, mutta ehkäpä nimien ja paikkojen lokalisointi vähentää tätä tuskaa. Laajemmin katsottuna vesi, sen puhtaus ja riittävyys sekä globaalin lämpenemisen vaikutukset mannerjäätiköihin kiinnostavat tänä päivänä varmasti lukijaa kaikkialla. Ja tunnettuahan on, että parhaat tarinat sisältävät aina lukijalle todellisuudesta tuttuja aineksia ja mahdollisuuden tai pelon, että tämä voisi ehkä sittenkin olla totta.

4. Onko ekologisuus sopiva aihe kertomakirjallisuudelle ja miksi?

Riitta:
Mielestäni on erittäin sopivaa ja tärkeääkin julkaista kaikenlaista, niin tiede-, asia-, kertoma- kuin kevyempääkin kirjallisuutta, joka käsittelee ekologisia aiheita eri puolilta. Tämän kirjan sanoma on yksi hyvä syy siihen.

Julius:
Kaunokirjallisuudessa mikä tahansa aihe on sopiva. Käsittelytapa ratkaisee, onko jokin kaunokirjallisuutta.

Marjo:
Mietin heti, että miksi edes kysymään. Totta kai ekologisuus on sopiva aihe, varsinkin, kun löytää ne kehykset, joiden puitteissa kirjoittaa tarina. Tarinaan sisälle kirjoitettuna mm. tällaiset eettiset pohdinnat ja valintojen tekemiset sisäistyvät lukijalle helpommin kuin esim. filosofian teoreettisissa teoksissa, ja lukija voi luetun myötä itse ohjautua toimimaan uuden näkökulman mukaisesti, omia eettisiä valintojaan noudattaen.

Pirkko:
Ekologisuus on erittäin sopiva aihe. Ihmisten kiinnostus Äiti Maata kohtaan olisi herätettävä jo lapsena. Myös hyvän kirjan muodossa voidaan ihmisten silmät avata ja muuttaa jopa jokapäiväistä käyttäytymistä. Lisää ekologisia kirjoja!

Jukka:
Mielestäni ekologisuus sopii hyvin kertomakirjallisuuden aiheeksi - ainakin tässä mittakaavassa - ja ilman paasaavaa asennetta, kuten Itäranta asiaa lähestyykin. Vaikka kirja kuvaa tulevaisuuden epätoivottavaa yhteiskuntaa ja sen iso-veli-valvoo -elämää, ei Teemestarin kirja kuitenkaan missään tapauksessa ole loputtoman synkkä. Päinvastoin, kirjan hahmoilla on oma elämänsä ja toivo paremmastakin elää.