Kirjaraati: Novelli Palaa! - Matkanovelleja

Koosteen hyvinä puolina raatilaiset toivat esiin useiden eri kirjoittajien antaman rikkauden ja matkalla -teemaan liittyvät erilaiset näkökulmat. Novellien tiivis tapa kertoa ilahdutti ja tämän tyyppisesti koottuja ja teemoitettuja kirjoja voitaisiin raatilaisten mielestä tuottaa lisääkin.

Novelli palaa! sai kiitosta raikkaudestaan ja useiden kokeneiden kirjoittajien otteesta. Kriittistä palautetta tuli puolestaan yllätyksettömyydestä, riskniottoa ja uuden tutkimista kaivattiin. Arkirealismista poikkeamista ei ollut. Joidenkin novellien ronskit tarinat eivät myöskään miellyttäneet. Lempinovellitkin löytyivät ja omia matkakokemuksiakin tuli useimmille Kirjaraadin jäsenille elävästi mieleen matkanovelleja lukiessa. Kirjaraadilta Novelli Palaa! sai yleisarvosanaksi 3,8 tähteä. Lue raatilaisten näkemykset Novelli palaa! -kirjasta alta.

Novelli palaa! - Matkanovelleja. Kansi. WSOY.

Matkanovelleja

Junassa, lomalla, mökillä, elämän paljastusten matkassa. Monipuolinen tuoreiden novellien kokoelma aikamme kärkiprosaisteilta.

Suomessa kirjoitetaan laadukasta, tyyliltään rikasta novellistiikkaa. Novellin kulta-aikaa juhlistaa Matkanovelleja, yksi laajimmista
novelliantologioista vuosikymmeniin. Yhdistävänä tekijänä teksteissä on matkanteko eri muodoissaan. Suuri osa teoksen kirjailijoista
tunnetaan nimenomaan novellin taitajina, toiset palaavat lajiin tauon jälkeen tai ryhtyvät novellille teemavuoden innoittamina.

Novellit ovat täysin uusia, osa niistä julkaistaan myös VR:n Matkaan-lehdessä. Antologia on osa Nuoren Voiman Liiton Novelli palaa! -hanketta 2012 2013.

Kirjaraadin ajatukset

1. Mitä pidät novellikoosteesta?

Riitta:
Se oli mielestäni erinomaista luettavaa.Novellit ovat upeita iltalukemisia.Tosin jotkut näistä olivat aika rankkoja ja jättivät ajattelemaan. Kokoava aihe oli loistava ja tässä näki miten matka voi olla moniselitteinen asia. Useassa novellissa oli paljon kirjoittaneen konkarin ote asiaan.Mutta siinä ei ollut yhtään, jonka olisin jättänyt pois. Kirjo oli rikkaus.

Marjo:
Pidin koosteesta kovasti. Novellit olivat sopivan mittaisia, jotta niihin pystyi keskittymään lyhyessäkin ajassa. Tosin jotkut novelleista olivat henkilökohtaisesti liian ronskeja ja epämukavuusalueen rajamailla.

Novelli on kuin romaani pienoiskoossa, tiivistettyä ja karsittua tekstiä, joka kuljettaa tarinaa koko ajan aktiivisesti eteenpäin. Kaikki turha on jätetty pois.

Julius:
"Hieman yllätyksetön ja arkinen kokoelma. Varman päälle kirjoitetun tuntuisia novelleja, ei riskin ottoa ja uuden tutkimista - niin rakenteen kuin sisällönkään tasolla. Tai hyvin harvassa oli. Kokoelma sisälsi lähinnä realistisia aikalaiskertomuksia. Siinä ei ollut niin fantasiaa, skifiä, varsinaisia dekkareita kuin rehtiä taideproosaakaan. Jos lajivalikoima olisi ollut laajempi, kokoelman ilme olisi varmasti ollut paljon pirteämpi."

Ritva:
Olen aina kuvitellut, että novellien lukijoita on kahdenlaisia:
- niitä, jotka harmittelevat että hyvät kirjoittajat pakotetaan tiukkaan muotoon, ilman mahdollisuutta nautiskella kielen rikkaudesta ja ilmaisun
laveudesta
- niitä, jotka rakastavat lyhyttä, tiivistä muotoa, jossa sanat napsahtavat kohdalleen ja kertovat kaiken oleellisen.

Käsiteltävään novellikokoelmaan on löytynyt kaunokirjallisuutemme parhaimpia kirjoittajia. Yhteinen aihe: Matkalla pelotti aluksi, olisi
ollut mahdollista antaa aiheen sitoa. Tätä ei kuitenkaan tapahtunut, novellit ovat enimmäkseen raikkaita ja kirjoittajat ovat löytäneet uusia
näkökulmia.

Pirkko:
Pidin kovasti. Luin ne poimien sattumoisin sieltä täältä ja loppujen lopuksi kaikki, koska olivat mielenkiintoisia. Kooste oli hyvä, piti lukuinnon koko ajan vireillä.

2. Mikä on lempinovellisi kirjassa?

Riitta:
Lempinovellia oli tosi vaikea valita. Jouduin selaamaan kirjan useaan kertaan läpi sitä etsiäkseni. Ehkä Riku Korhosen Lapsuuden viimeinen kesä ja Jari Tervon Ajos sijoittuivat mielessäni kärkipäähän, mutta Maritta Lintusen Vuosikymmenten matka oli aivan kannoilla. Samoin Leena Krohnin Viimeinen esiintyminen.

On erittäin vaikea laittaa niitä järjestykseen, sillä niillä on niin monta vaikutusaluetta. Novelli niinkuin runokin puhuttelee minua ehkä eniten juuri omakohtaisuudella. Kohtaako se minun elämäni, minun minuuteni, ympäristöni, elämäntilanteeni.

Marjo:
Lempinovellini on Johanna Sinisalon Rusketusraidat sen sisältämän lämminhenkisen huumorin vuoksi. Tarina on inhimillinen ja sydämellinen, ja kertoo kauniisti meistä pienistä ihmisistä.

Julius:
Niitä on kaksi. Mikko Rimmisen Toimii kuin junan vessa osoitti hyvää matkateeman käsittelyä. Siinä pysyi fokus junamatkan komiikassa. Samalla kun juttu huvitti, siitä voisi myös kehitellä mielessään jotain metafyysisiä tulkintoja. Pidän paljon tästä Rimmisen tavasta "ylentää alhainen". Se ei vain viihdytä, kyllä se saa katsomaan asioita myös uudesta näkökulmasta. Vakavammista novelleista poimisin Katja Ketjun Kaluboi. Se tavoitti yllättävän paljon erään elämän psykologiasta näin lyhyessä muodossa. Fingelska teki siitä kielellisesti mielenkiintoisen.

Ritva:
Lempinovelli löytyi helposti, Mikko Rimmisen Toimii kuin junan vessa oli
aseistariisuvan hurmaava kuvaus 3-vuotiaan Pertun kakkahädästä ja miten sitä yritettiin hoitaa junamatkalla.

Pirkko:
Mikko Rimpisen Toimii kuin junan vessa. Liikuttavan hauska kuvaus pienen miehenalun suuresta hädästä, johon äidiltäkään ei tullut oudossa ympäristössä ja vieraassa tilanteessa apua.

3. Mille asteikolle asetat suomalaisen novellin kirjan perusteella?

Riitta:
Olen lukenut paljon klassikkokirjailijoiden novelleja ja mielestäni tämä kirja nostaa suomalaisen novellin erittäin korkeaan luokkaan. Se ei todellakaan häpeä ulkomaisessa seurassa. Toivottavasti se käännetään pian suurille lukijakielille.

Marjo:
Asteikolla 1-10 asettaisin suomalaisen novellin 8-9:n välimaastoon.

Julius:
Valitettavasti en kovin korkealle... Yllätykset puuttuvat. Monissa novelleissa saattoi tuntea väsähtäneisyyttä. Puuttuu ilmeikkyyttä ja riskin ottoa. Linja on totinen, arkinen ja kuin "rahvasta mielistelemään pyrkivä": pysytään tavallisen tallaajan näkökulmassa eikä yritetäkään tuoda siihen oivallusta. Olen kuitenkin varma, että jossain kirjoitetaan toisellakin tapaa: tämä on nyt vain se vallitseva suunta.

Ritva:
Asteikossa novellit pääsevät ihan korkealle, ne on rakennettu viisaasti ja kieli on luettavaa ja monipuolista.

Pirkko:
Taso on hyvä. Asteikolla 4. - Toivoisin lisää uusia novelleja koottavaksi esim. juuri aihepiirettäin.

4. Innostivatko novellit miettimään matkoja ja toiko omia muistoja mieleen?

Riitta:
Ei, tämä ei jostain syystä inspiroinut matkasunnittelussa konkreettisesti, ehkä mielenmatkojen suhteen jollain lailla. Novellit olivat niin voimakkaita omia kertomuksia, etteivät ne houkutelleet omia muistoja esiin, vaan ne antoivat matkustaa kanssaan.

Toivon todella että novelli palaa suomalaiseen kirjallisuuteen ryminällä ja että se palessaan polttaa pois ennakkoluulot ja -käsitykset.

Marjo:
Kyllä! Monet tarinoista palauttivat mieleen hauskoja muistoja, kokemuksia ja kommelluksiakin matkoista, joita perheen kanssa on tehty niin lentäen, laivalla kuin junallakin.

Julius:
No ei oikeastaan. Nämä matkajututhan olivat suurimmaksi osaksi aika masentavia. VR:stä välittyi kyllä ihan sympaattinen kuva.

Ritva:
Tottakai ne nostivat esiin hyvin kaukaisen nuoruuteni, jolloin istuttiin junassa Kööpenhaminasta Lontooseen tai Wieniin. Ja hienosti sujui!

Pirkko:
Matkamuistoja tuli runsaasti mieleen, etenkin harvoja junamatkoja. Olen työni vuoksi matkustanut autolla Suomea ristiin rastiin usean vuoden ajan ja joutunut ihmeellisiin tilanteisiin. Pitäisi kai kirjoittaa niistä ennen kuin unohtuvat.