Kirjamessut pyörähti kuhinaan torstaina 25.10. Avajaishetkessä tiivistyi messujen sielu: monikulttuuria, perinnettä, kyyneleitä ja paljon yleisöä.
Jos messujen isännän Christer Haglundin puheenvuoro pidetään itsestään selvyytenä, monikulttuurin tilaisuuteen toi Unkarin kulttuuriministeri Zoltán Balog, joka muistutti kulttuurin rajoista ja yhteyksistä, etnisyydestä ja tietenkin kirjallisuuden merkityksestä aina Kaleva-perintöön saakka. Unkari on Kirjamessujen teemamaa tänä vuonna.
Perinnettä ja kirjallisuutta edusti professori Matti Klinge avajaisesitelmässään, joka oli modernin ytimekäs. Historiaa Klinge löysi Unkarin ja Suomen 1800-luvun kohtaloista, jolloin kansakunnat alkoivat syntyä. - Identiteetin luomiseen tarvitaan verbalisointia osaksi kansallisen identiteetin luomista.
Klinge kysyi, miten identiteettimme on muodostunut. Onko meissä Athos, Porthos vai Aramis? Hänen vastuksensa on, että kirjat ovat tehneet meistä sen, mitä olemme tänään. Klinge toivoi, että elämäkerturit toisivat esiin kuvaamiensa henkilöiden lukemisen, koska ne kertovat identiteetin rakentumisesta.
- Ostakaa nojatuoli! Näin Matti Klinge neuvoi lopuksi lukijoita, joille tukevan teoksen lukeminen sängyssä on hankalaa.
Toimittaja, kriitikko ja kirjailija Jarmo Papinniemi (1968-2012) palkittiin postuumisti Rakkaudesta kirjaan -palkinnolla, jonka myöntää vuosittain Suomen Messusäätiö. Palkinto on 5000 euroa ja se jaetaan Kirjamessuilla. Palkintoperustelussa todettiin, että Papinniemi oli kirjallisuuskentän luottomies ja humaani, moniarvoinen kirjallisuuden puolestapuhuja.
Napsauta kuvaesitys käyntiin ja katso kaikki kuvat.
e-kirjat olivat esillä messuilla. Yksi uuden lajin airut on readberry.fi -palvelu. Readberryn tiimi valitsee kirjat, joista tuotetaan e-versio. Toki e-kirjoja on kohta kaikilla, mutta Readberry on tekemässä palvelustaan nykyisen sosiaalisen.
Lukukokemuksen voi jakaa muiden kanssa eli lukijat keskustelevat keskenään. Mikko Aarne kertoo lisäksi, että isännöintiin tuodaan mukaan kirjailijoita, toisia lukijoita, kriitkoita eli tavoitteena elämyksellisyys. Keskustelu on kaikille avoin, eikä e-kirjan ostovelvoitetta ole.
Kotimaisten kielten keskuksella oli messuilla itse asiassa monta asiaa. Euron korista saattoi bongata mukavia murrekirjoja suomalaisista pitäjistä. Tai messutarjouksesta löytyi uusittu oikeinkirjoitusopas ja Kielitoimiston sanakirja.
Aino Piehl vastaa usein kyselijöille, miten suomen kieltä kirjoitetaan oikein. - Kyselijöissä on paljon nuoria, joille asiakirjatyyli on vieras, ehkä siksi, että sille ei ole ollut tarvetta, Aino Piehl kertoo. Hän tietää myös, että tekstiviestien ja Facebookin kieli poikkeavat tyyliltään vakiintuneista tyylilajeista.
Tänään oikeinkirjoituksen perään kyselijät ovat tietotyötä tekeviä, ja tässä joukossa on monta ammattia.
Tietoa tarjotaan myös verkossa: www.kotus.fi -sivulta oppii monta asiaa!
Helsingin yliopiston luukusta löytyi kirjailija Anja Snellman, joka katsasti Ivana B. teoksensa elämää. Haastelun alkuun Snellman perusteli, että hän on tarttunut aiheeseen (kirjailijaa piinaavan Ivanan aiheuttamaa ahdistusta), koska taiteilijuudesta eli kirjoista puhutaan vähemmän kuin kirjailijasta.
Snellman veti linjaa 30 vuoden taakse, joista ajoista maailma on muuttunut nykyiseen rahavetoiseen. Media on läsnä kaikkialla, kirjailijasta tarvitaan kuvia ja tietoja. Snellman totesikin, että julkisuus poikii rahaa ja että julkisuudella on tärkeä tehtävä luoda kuva. Tämä merkitsee, että on olemassa.
- Media on murtanut kirjailijakuvaa, joka muuttui noin 90-luvulla. Media on vaarallinen virta, joka vie eikä sitä voi kesyttää!
Sekä journalisti että kirjailija kirjoittavat ja kieli on ammatti. Anja Snellman erottaa kuitenkin kirjailijan ja journalistin roolit siten, että kirjailijan on säilytettävä herkkyytensä luomiseen.
Ensimmäistä kertaa nuorille on oma lava messuilla. Staroina ovat Kallion ilmaisutaidon lukion nuoret kysymyksineen.
Yksi tentattava on kirjailija Tuija Lehtinen, jolta on juuri ilmestynyt Tuhansien aamujen talo - kuvaus naispuolisista asevelvollisista.
Kysymyksiä riitti: miten tullaan kirjailijaksi, millainen kirjoitusrytmi kirjailijalla on, miten äitiys on vaikuttanut sisältöön ja juonikehittelyihin, miten puhekieli muuttuu kirjoissa, mitä eroa on nuorilla ja aikuisilla…
Ja Tuija Lehtinen vastaili rehellisesti: kun matematiikan opiskelu Oulussa oli tylsää, kirjoittaminen houkutti. - Voitin rakkausnovellikilpailun ja siitä se lähti.
Lehtinen opasti myös, että kirjoittaminen on työtä, jossa inspiraatiolla on vähäinen osuus. - Nuorten kirjoissa on puhuttava rehellisesti suu puhtaaksi, koska nuoret eivät tunne aikuisten asioita.
