Valtionvelka on talouspoliittisen keskustelun kuumimpia kysymyksiä tällä hetkellä. Vaikka julkinen velka nähdään nykykeskustelussa usein kielteisenä asiana, on sillä myös rakennettu ja puolustettu Suomea, kertovat valtion lainanoton ja velanhallinnan asiantuntija- ja johtotehtävissä työskennellyt Mika Arola ja Helsingin yliopiston taloushistorian emeritusprofessori Sakari Heikkinen kirjassaan Hyvä, paha valtionvelka: Suomen lainanoton globaali historia. Teos on ensimmäinen kattava esitys Suomen valtionvelan historiasta.
Osa kirjan kannesta. Kuva: Gaudeamus
Suomella on ollut yli kaksi vuosisataa oma valtiontalous, joka on mahdollistanut itsenäiseen veronkanto-oikeuteen nojaavan lainanoton. Valtion lainanotolla on ollut korvaamaton rooli maamme historiassa. Lainarahalla on mahdollistettu koko maan kattavan rautatieverkoston rakentaminen ja rahoitettu hyvinvointivaltion palveluja laskusuhdanteissa. Sen avulla on varmistettu itsenäisyyden säilyminen toisessa maailmansodassa ja pelastettu valtiontalous 1990-luvun suuressa lamassa.
Mika Arolan ja Sakari Heikkisen Hyvä, paha valtionvelka syventyy Suomen valtion lainanoton historiaan. Teos paljastaa, mitä valtionvelka pohjimmiltaan on, miten sitä otetaan ja miksi. Kirjassa nousevat esille myös lainanoton taustalla toimineet poliittiset päättäjät J. V. Snellmanista J. K. Paasikiveen ja Risto Rytistä Iiro Viinaseen.
”Itsenäiselle Suomelle ulkomaisesta lainanotosta tuli osa Suomi-kuvan rakentamista. Toisen maailmansodan jälkeisiin vuosikymmeniin asti Suomen edustustot ulkomailla osallistuivat valtion ulkomaisen lainanoton suunnitteluun ja toteutukseen. Lainaneuvottelijoiden esittämä tarina kansainvälisille pankeille ja sijoittajille korosti vuosikymmenten ajan Suomen länsisuuntausta, sen kuulumista läntisiin instituutioihin ja kulttuurista yhteenkuuluvuutta Pohjoismaiden valtioperheen kanssa”, Arola ja Heikkinen kertovat.
Suomen suuriruhtinaskunnan säännöllinen mutta maltillinen lainanotto alkoi 1800-luvun puolivälissä, mutta myöhemmin poliittiset ja taloudelliset kriisit pakottivat valtion turvautumaan poikkeuksellisen suureen velanottoon. 2000-luvun alun kansainväliseen finanssikriisiin asti Suomi palasi aina kriisien jälkeen hyvin maltillisen velkasuhteen maaksi. Teos kytkee Suomen lainanoton osaksi kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden kehitystä keskiajalta eurojärjestelmään ja paikantaa samalla historiasta pahimmat valtion kokemat velka-aallot.
”Suomen valtio on kokenut kuusi velka-aaltoa, jolloin velan suhde bruttokansantuotteeseen on merkittävästi noussut. Ne ovat itsenäisyyden alun murros, 1930-luvun lama, toinen maailmansota, 1990-luvun lama, vuonna 2008 alkanut finanssikriisi ja vuonna 2020 alkanut koronapandemian aiheuttama talouden ja muun yhteiskunnan poikkeustila. Kaksi velkaantumisaaltoa on juontunut sodasta, kolme rahoitusmarkkinakuplan puhkeamista seuranneesta talouskriisistä ja yksi maailmanlaajuisesta pandemiasta.”
Vaikka velalla on rahoitettu hyödyllisiä investointeja ja helpotettu selviytymistä talouskriiseistä, herättää velkaantuminen myös huolta. Korkomenot kasvavat ja pahimmillaan sijoittajien luottamus heikkenee. Lähes kaikki kehittyneet taloudet ovat kasvattaneet reilusti valtionvelkaansa viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana selviytyäkseen vaikeista talouskriiseistä.
