Annankadulle Helsinkiin on ilmestynyt "taiteen konseptiliike" Katariina Souri, jossa on esillä kuvataiteilija Katariina Sourin teoksia, tauluja, koruja, mandaloita, käsin tehtyjä vaatteita, mosaiikkeja ja kalusteita, joissa on taidesilaus.
Katariina Souri on kuvien tekijä, jolla öljy ja pastellit ovat poltelleet mielessä lapsuudesta alkaen. Poltto on synnyttänyt aikaa myöten omintakeista kuvataidetta, jonka ohella maailmalle on lähtenyt myös pino romaaneja.
Detalji Katariina Souri Concept Storen huutajasta. Kuva: Anja Kuoppa, Amusa.fi.
Suomi tuntee Katariina Sourin monesta käsikirjoituksesta ja tänä päivänä myös monesta romaanista. Kukapa ei muistaisi Shamppanjaa ja vaahtokarkkeja, Tähtilampun alla ja Tähtitehdasta, jossa Katariina Souri oli pääkirjoittaja. Mutta tunnustettu käsikirjoittaja vaihtoi lajia ja kirjoitti ensin yhden ja sitten useamman romaanin. Ensimmäisellä romaanilla on kiva nimi muistettavaksi: Minä ja Morrison vuodelta 1999, ja viimeisin on Polku vuodelta 2012. Väliin mahtuu viisi romaania ja uusi, kahdeksas kirja on synnytteillä.
Polku on "syntynyt Sipoon korvessa talvella", jolloin kirjailija tallasi konkreettisesti polkua koiriensa kanssa. Koiramatkoista kehkeytyi vähitellen juonikirja. - Polussa on symboliikkaa, ja etäisyys keskuksista ja hiljaisuus synnyttivät tarpeen käsitellä julkisuutta. Polun tarinassa on gotiikan perustarinat, Katariina pohtii. Totta, Polussa on gotiikkaa: kartano, tarinoita, talvea ja yksinäisyyttä. Ja julkisuudesta kieltäytyvä julkkis.
Katariina Souri. Lintu-teos. Kuva: Anja Kuoppa, Amusa.fi.
Souri tunnustaa "tykkäävänsä tehdä kuvataidetta", mikä hänen mukaansa merkitsee vapautusta ajattelusta. Kuvateoksia katsova näkee kuitenkin oivalluksia ja ideoita, joten ajatus ei ehkä ole ihan vapaalla. Seinällä on esimerkiksi ilmeikäs Englannin Elisabetin ajan renessanssidaami, jonka kuvaan yhdistyy öljyvärin lisäksi muutakin. Daamin ilmeikkäät kasvot eivät ole tulleet tyhjästä.
Romaanikirjoittaminen on Sourille luomistyön ohessa tapa prosessoida ja terapoida itseään. Juonen ja teeman kehittäminen ei ole konstikasta ja lisäksi Souri tietää, miten romaanin henkilöiden käy ja millainen loppu tarinalla on. Mutta lauseen ja kielen hiominen tekee kirjoittamisesta haasteellista. - Oma kieleni on koukeroista ja siinä on oma rytmi, Souri tietää. Tämän päivän kirjallisen ilmaisun ihanne on ehkä riisuttu, tehokas kieli, mikä merkitsee runsassanaiselle kirjoittajalle kovaa työtä. Sanan taivuttaminen virkkeiksi ja edelleen tekstikokonaisuudeksi vaatii kirjailijalta usein monta kirjoituskierrosta; niin Souriltakin.
Katariina Souri. Kuva: Anja Kuoppa, Amusa.fi.
Katariina Sourille kuvallinen ja kirjallinen ilmaisu ovat molemmat ominta itseä. Sykleihin jakautunut tekeminen sopii luovaan maisemaan, sillä genrestä toiseen pääsee tuoreesti sisään. Parin, kolmen viikon tiivis kirjoittamisvaihe riittää, ja vastaavasti seuraavat viikot kuuluvat kuvataiteelle.
Tuotteliaisuus on osa Katariina Sourin taiteen tekemistä. Hän tietää, että asioiden kanssa nysvääminen ei ole omin tapa tehdä taidetta. Toisaalta apurahajakojärjestelmä ei ole myöskään muistanut Sourin osoitetta, joten omalla työllä on elettävä kannattavasti, ja se merkitsee riittävää tuotantoa. Hitaaseen hiontaan ei jää aikaa.
Uutta kirjaansa Souri avaa sen verran, että teos liittyy mosaiikkeihin ja mandaloihin, ja että romaani on tyylillisesti reaalifantasian ja psykologisen jännityksen sekoitus. Luvassa on myös aiempaa tiiviimpi juonikirja.
