Se on ruvennut taas paistamahan. Mennä syksynä pestihin kaikki klasit ja karteekit. Ne on ollu oikeen koriat, mutta ny tuli näkyvihin jouluuset kynttylänoet ja kärpäästen sellaaset.
Anoppi ruukas vaihtaa karteekit kolome kertaa vuores. Se opasti mua, notta pääsiääsenä pitää vaihtaa kesäkarteekit, varahi syksyllä talavikarteekit ja jouluna erityyset joulukarteekit. Vihiitty aviomies oli ainua kersa, ja kun aika jätti anopin, koko karteekikaappi siirtyy Hilimallen. Kaapista löytyy karteeki jos toinenki. Oli ruttunauhalla ja rusetiilla, oli kukkaasta ja raitaasta. Panin ne pankkohon, jos miniät huoliisvat.
Kuva: cc-by-sa Amusa.fi
Kevääsin tuloo aina mielehen anopin killis olovat silimät, ku puhe tuli karteekiista. Hilimalla on samat karteekit koko vuoren ja uuret laitetahan vasta sitte, kun vanhoos on reikiä.
Anoppi oli hyvä mumma meirän kersoolle. Se jaksoo kattua olokimullinki perähän, vaikka se oli maharotoon, oikia nahkasiipi. Ihimekkös tuo, ku pikkusiskoolla oli keltaaset vahavat kiharat ja kaikki kehuu sitä. Me muuten ihimeteltihin, ku meillä muilla on lirvuunen, pierunvärinen päänkukkura. (Se oli muuten Hilia Valtonen joka sanoo pierunvärinen…)
Niin, oltihin anopin kans sovus suurin piirteen, mutta tämä karteekiasia hinkkas. Muori kävi kerranki osuuskauppahyväkkähäs ja tuli kangspinkkojen kans meillen. Istuu mun konehelle ja rupes rupuuttamahan. Teki köökkihin ruskiaruutuuset uutimet ja nööppäs vielä pitsit. Kamarihin se rustas punakukkaaset ja vieraskamarihin veheriääset ripsikarteekit. Teki hetekan päälle vielä soffatyynyn päällisekki. Ja Hilima ku tykkää pehemoosen sinehtävästä ja yksivärisistä kankahista. Vihiitty aviomies tuli illalla työmaalta, ja kehuu, kuinka onkaa kotoosta tulla kotia. Hilima istuu laattialle ja rääkyy jalaat leviällä.
Oppii se anoppi lopuksi olemahan siipiänsä myöri. Muutaman kerran vaihrettihin vanhat karteekit takaasi… Oli se muutaman viikon moholos, mutta meirän viisi kersaa hyppäs sielä ja leppyyhän se. Mukava muori se muuten oli. Aina oli ankkastukki pakastimes ja valokkihillua kuopas. Yhyres keitettihin piimävelliä ja se opetti tekemähän leipäjuustua ja limppisoppaa.
Kuva: cc-by-sa Amusa.fi
Täs pitääki muistaa vaihtaa karteekit, ku valakooset on vähä noes talaven lämmitysten jälieltä. Tuloo poika perheensä kans syömähän ens pyhänä. Niiren kersat tykkää mumman limppisopasta. Pitää kiilloottaa hopialusikat ja veittet ja kaffelit, notta on pyhäästä syörä. Miniä tosin sanoo, notta se inhuaa röystäälemistä ja että niillen passaa tavalliset aterimet (se käyttää tuollaasta sanaa). Minen välitä. Oonki sanonu, notta pyhänä syörähän komiasti.
Kaapis on jo lusikat ja pannut varattuna kaikillen kersoolle sitte ku musta aika jättää.
Kiillootan ne kerran vuores varmuuren vuoksi. Hyasintti Pukee tietää justihin kuinka mukavaa on kiilloottaa lusikoota.
Pääsiääsen orotusta.
Karteeki = verho
Ruttu = kurttu
Pankko = säilö
Olokimulli = kuopuksesta seuraava
Nahkasiipi = pahankurinen
Lirvu = ohut
Hinkata = hiertää
Nööpätä = virkata pitsiä
Siipinsä myöri = olla ihmisiksi
Olla moholos = mököttää
Ankkastukki = pullapitko
Kuoppa = maakellari
Valokki = lakka, muurain
Limppisoppa, piimävelli = eteläpohjalaisia perinneruokia
