Kari Tapani Jalkasen 50 vuotta kestänyt ura päättyi vuonna 2010 äkilliseen sydänkohtaukseen. Elokuva käsittelee taiteilijan uraa alkuhetkistä aina supertähteyteen saakka. Amusan Jouni Hakkarainen arvioi elokuvan.
Olen 32-vuotias ja lähdin katsomaan Kari Tapiosta kertovaa elokuvaa varauksella. Vaikka ehdinkin elää suomalaisen ikonin kanssa samaan aikaan 23 vuoden ajan, en voi sanoa tunteneeni sen enempää miehen personaalisuutta kuin hänen tuotantoaankaan. Elokuvan nimestä löytyvä superhitti tosin toki kuuluu kotimaiseen musiikilliseen yleissivistykseen, minkä lisäksi muistan Tapion laulaneen, kuinka juna kulkee. Etelästä pohjoiseen.
Samaan aikaan, kun koko Suomi puhuu Jari Tervon kokoamasta Vesa-Matti Loirin elämäkerrasta, pääsevät elokuvakävijät seuraamaan eräänlaista taltiointia Kari Tapion monista vaiheista. Olen suomalainen kertoo tähdestään näyttävästi kaiken mahdollisen aina parisuhdekuvioista nälkää näkevän artistin vastoinkäymisiin sekä alkoholismiin saakka. Elokuva tuntuu alusta pitäen elämänmakuiselta, ja tarinaa on helppo ja miellyttävä seurata.
Kari Jalkanen (Tatu Sinisalo) ja Pia Viheriävaara (Talvikki Eerola). Kuva: Solar Films / Jaana Rannikko
Koska Olen suomalainen kattaa käytännössä 50 vuoden ajanjakson, vaihtuvat tärkeimpiä rooleja näyttelevät henkilöt suurin piirtein tarinan puolivälissä. Kun Karin ja tämän vaimon Pian rooleja esittävät Tatu Sinisalo ja Talvikki Eerola olivat tulleet minulle tärkeiksi, korvattiin heidät Matti Rissisellä ja Tiina Lymillä. Alkuharmituksen jälkeen pääsin kuitenkin toteamaan, ettei muutos ollut huono. Siinä missä Tatu ja Talvikki sopivat erinomaisesti esittämään nuorisoaikoja, hoitivat Lymi ja Ristinen mainiosti keski-ikäisen pariskunnan roolit. Ja – mikä parasta – tällä tavoin häivytettiin hyvin ajatus siitä, että Kari Tapio ja Pia Viheriävaara olisivat olleet joitain muita kuin omia itsejään. Katsojillehan kuitenkin näytetään elokuvassa viime kädessä nimenomaan Aleksi Mäkelän ohjausta ja tulkintaa – ei sentään mitään kotivideoita.
Kari Tapio (Matti Ristinen) ja Pia Viheriävaara (Tiina Lymi). Kuva: Solar Films / Jaana Rannikko
Vaikka Tapion vaiheet olivatkin jääneet itselleni aiemmin pimentoon, koin elokuvan tuovan minut lähemmäksi suomalaista legendaa. Kun jatkossa kuulen mitä tahansa miehen tuotantoa, palaan taatusti takaisin elokuvan koskettavaan maailmaan ja niihin hetkiin, kun vetistelin teatterissa silmät punaisina.
Kerrassaan upean Olen suomalainen -katsauksen myötä rakastettu ikoni saa elää suomalaisissa sydämissä ansaitusti entistäkin vahvemmin. Suosittelen katsomista lämmöllä.
Jouni Hakkarainen
