Vastikään ensi-iltaan tullut Petos perustuu Nobel-palkitun Harold Pinterin kirjoittamaan tiivistunnelmaiseen näytelmään.
Intensiivinen ihmissuhdedraama marssittaa näyttämölle ainoastaan kolme varsinaista hahmoa: Emman, Robertin ja Jerryn. Emma ja Robert ovat aviopari, mutta uskoton vaimo heilastelee salaa myös miehensä parhaan kaverin, myöskin naimisissa olevan Jerryn kanssa. Hämärässä neljän ihmisen draamassa kaikki ovat tavallaan uhreja. Kyseessä on melkoinen soppa, mutta ohjaaja Arto af Hällströmillä on ollut mainiot ainekset tekemään siitä herkullisen.
Maria Kuusiluoma ja Marck Gassot. Kuva: Kansallisteatteri
Pettävää Emmaa esittää Maria Kuusiluoma, joka tulkitsee roolinsa juuri niin kuin kuuluukin – hennon elegantisti ja haavoittuvaisesti. Emman aviomiehen roolissa virnuilee Petri Liski, joka tarjoaa äänenpainoillaan ja napakalla tulkinnallaan useita hauskoja hetkiä. Huvittavasti hekottelevana Jerrynä puolestaan nähdään Marc Gassot, joka myös sopii huikentelevaan rooliinsa täydellisesti.
Maria Kuusiluoma. Kuva: Kansallisteatteri
Vaikka pettäminen on aiheena varsin vakava, ei näytelmä sorru liialliseen synkistelyyn. Tilanteiden absurdius ja hahmojen välinen dynamiikka onnistuvat toisinaan jopa naurattamaan. Erityisen viihdyttävä on entisten parhaiden ystävien Jerryn ja Robertin eli Liskin ja Gassot'n karismaattinen parivaljakko ja kemia.
Ahtaahko Willensauna on erinomainen ympäristö Petoksen tiiviille tunnelmalle ja tarinalle. Kyseessä on näytelmä, jossa puhutaan paljon, mutta ei pölistä turhia. 75-minuuttisessa, yksinäytöksisessä esityksessä viljellään merkityksiä ja piilomerkityksiä sellaisella tahdilla, että on suositeltavaa pysyä valppaana parhaan mahdollisen katselukokemuksen saavuttamiseksi. Liian monimutkainen ei näytelmä onneksi kuitenkaan ole, vaan tasapaino selkeyden ja salaperäisyyden välillä on juuri sopiva – kunhan vain katsoja tajuaa kiinnittää huomiota siihen, mikä vuosi milloinkin on meneillään.
Petri Liski, Marc Gassot ja Maria Kuusiluoma. Kuva: Kansallisteatteri
Minulle Petos oli yksi rikkaan teatterivuoden parhaista kokemuksista. Ainoastaan kolmen hahmon ympärille kiedottu uskottavasti näytelty tarina hiipi ihon alle ja jäi mietityttämään vielä teatteri-illan jälkeenkin. Suosittelen!
