Melodista death metallia tai swamp metallia soittava oululainen Kalmah on 17.6 julkaissut seitsemännen levynsä, Seventh Swamphony.
Uusi levy tarjoaa sitä, mitä siltä on odotettukin; hengästyttävän nopeaa tykitystä ja taistelutahtoa nostattavia melodioita. Levyllä pysytään tutussa suo-teemassa ja muutenkin bändi jatkaa uutukaisellaan perinteiselle tyylilleen uskollisena.
Kalmah. Kuva: Juuso Laatio & Mutant Koala Pictures.
Seventh Swamphony on lähes poikkeuksetta päässyt niin suomalaisissa kuin ulkomaisissakin arvosteluissa hyville pisteille, eikä suotta, sillä hutilyönnistä ei missään tapauksessa ole kysymys. Kalmah ravistelee blastbeatillaan lepakot pois kellotapulista ja tuo nokkaan suokaasujen löyhkän. Mättöä on rikastutettu mahtipontisilla melodioilla. Tämä on kuitenkin tehty hillitysti, niin että musiikki on pysynyt rankkana.
Odotukset uutta levyä kohtaan olivat erittäin korkealla, sillä Kalmahin tuotokset ovat aina olleet laadukkaita. Levyn isoin ja samalla myös ainut ongelma onkin sen puolivälissä syntyvä yllätyksettömyys ja tasapaksuus.
Levyn ehdottomasti paras hetki on nimikkokappale Seventh Swamphony. Se on myös levyn ensimmäinen kappale, ja jättää päälle niin hyvät vibat, että muut kappaleet tahtovat sen jälkeen kuulostaa vain "ihan ok" -luokkaan kuuluvalta perusvarmalta metallilta. Ne toimivat, niiden tahdittamana olisi motivaatiota suorittaa jalkamarssi rämeikön poikki, mutta ne eivät synnytä suuria tunteita. Jos jokaisella kappaleella olisi ylletty samalle tasolle kuin nimikkokappaleella, puhuttaisiin mestariteoksesta.
Kalmah. Kuva: Juuso Laatio & Mutant Koala Pictures.
Seventh Swamphony joka tapauksessa hyvä levy ja kuuluu odotetuimpiin suomalaisiin metallijulkaisuihin. Sen nimikkokappale on silkkaa kermaa ja muut kappaleet keskitasoa parempaa melodeathia. Levy ei erityisesti yllätä mutta ei myöskään petä.
http://www.kalmah.com/
http://spinefarmrecords.com/fin/
