Matka uuteen maailmaan Atlannin valtameren toiselle puolelle sekä Pohjois- että Etelä-Amerikkaan oli Kaakon Kamarimusiikin kolmannen päivän teemana. Pohjoiseen Amerikkaan tutustuttiin Miehikkälässä Pitkäkosken kylässä Kreivinkallion lavalla ja latinalaiset rytmit koettiin Harjun Hovin pihanavetan vintillä perjantaina 3.7.
ltapäivän konsertin teema Pohjois-Amerikka herätti positiivisen uteliaisuuden. Klassinen musiikki ei ole leimallisin alueen maille ja erityisesti Yhdysvalloille, joista massiivinen musiikkiteollisuus tuottaa uutta kevyttä musiikkia jatkuvasti eri kanavien kautta kuultavaksemme merkittäviä määriä.
Samuel Barber, Sonaatti sellolle ja pianolle. Samuli Pelkonen (sello) ja Tuomas Turriago (piano). Kuva: cc-by-sa Amusa.fi
Iltapäivän konsertin ensimmäinen tuttavuus oli Philip Glass (s. 1937), joka kuuluu minimalisteihin. Toinen etydi eli Etydi soolopianolle on säveltäjän soitetuimpia teoksia ja rauhoitti meditatiivisella otteellaan Tuomas Turriagon tulkitsemana. Samalla se sai mielikuvituksen liikkeelle elokuvamaisiin tunnelmiin. Glass onkin säveltänyt paljon elokuvamusiikkia.
Tuomas Turriago esitteli seuraavan säveltäjän, kanadalaisen André Mathieun, ja kertoi soittavansa ensi kertaa Kanadasta tullutta musiikkia. Arveli myös yleisön kuulevan ensi kerran kanadalaista säveltäjää, joten yleisö sai kuulla Mathieun musiikin ensi esityksiä Suomessa. Mathieu oli osoittautunut lahjakkaaksi jo lapsena ja ensiksi kuultiin noin kymmen vuotiaana sävelletty Elefanttimarssi. Hieman kypsemmällä iällä sävelletty preludi soi elävästi marssin jälkeen.
Samuel Barber (1910-1981) oli yhdysvaltalainen säveltäjä, jonka musiikki on lähellä eurooppalaisia myöhäisromantiikan säveltäjiä. BArberia ei pidetty erityisesti kokeilijana. Modernismia oli kuitenkin kuultavissa hänen teoksissaan. Sonaatissa sellolle ja pianolle Samuli Peltosen sello sai tilaa laajoille kaarille ja tummille soinneille.
Jukka Merjanen (vas. viulu), Ville Koponen (viulu), Eriikka Eklund (alttoviulu) ja Tuomas Ylinen (sello), Maria Krykov (kontrabasso) ja Tuomas turriago (piano). Kuva: cc-by-sa Amusa.fi
Barberin Adagio on jousikvarteton hidas osa ja se on syystäkin tullut käytetyksi surun ja lohdutuksen musiikkina. Esityspaikkana Kreivinkallion uudistettu lava toimierinomaisesti ja akustiikka oli hämmästyttävän hyvä, kuuluvuus oli tasainen salin takaosaan asti mm. tämän tyyppisessä kappaleessa. Lavaa voi suositella konserttipaikaksi jatkossakin.
Konsertti Kreivinkallion lavalla oli osa Kamarimusiikkia kyliin -hanketta. Lava on perinteikäs ja viettää juuri 60 vuotista toimintavuottaan. Se on juuri kunnostettu rakennuksineen ja ulkoalueineen. Suuren työn ovat tehneet paikalliset toimijat Tansskreivi ry:n PRO Kreivinkallio -hankkeessa. Ohjelmaa on tulossa kesälle ja miehikkäläläisen Reijo Taipaleen kotilavana tunnettu tanssipaikka juhlistaa myös heinäkuussa mestariaan.
Konsertti päättyi tuttujen amerikkalaisten säveltäjien eli Leonard Bernsteinin ja George Gerschwinin musiikkiin. Sykähdyttävä Maria Bersteinin musikaalista WestSide Story sai seurakseen Mambon. Gerschwinin Summertime Jukka Merjasen viululla toi suorastaan laulullisen elämyksen tästä Borgy & Bess -oopperasta.
Jukka Merjanen (vas. viulu), Samuli Peltonen (sello), Henrik Sandás (bandoneon), Maria Krykov (kontrabasso) ja Tuomas Turriago (piano). Kuva: cc-by-sa Amusa.fi
Perjantai-ilta päättyi eteläisemmän Amerikan latinalaisiin rytmeihin, argentiinalaisiin tangohin. Luvassa oli nautittavaksi harvinaista musiikillista herkkua, kun mukana oli soittajien kokoonpanossa Henrik Sandàs. Hän toi mukanaan argentiinalaisten tangojen perinteisen soittimen, bandoneonin ja toimi myös juontajana.
Bandoneon on oleellinen osa argentiinalaisessa tangoperinteessä. Soitin kehitettiin jo 1848 Saksassa, josta kulkeutui Argentiinaan 1900-luvun taitteessa. Sen nuottilogistiikka ei ole kronologinen ja lopulta yleisesti 'oikeaksi' jäi Argentiinassa ns. Reinische Tonlage, joka noudattaa omaa kaavaa. Sandásin bandoneon on vuodelta 1938 ja on perinteen mukainen soitin.
Ohjelma vei matkalle etelän sykkeeseen. Tiiviissä kattauksessa olivat ensin Astor Piazzollan enkeli-paholaisteokset, joissa vastakohdat kohtasivat lempeistä tunnelmista kiihkoon ja välillä käytiin valon ja pimeyden taistelua. Soundista vastasivat Henrik Sandásin lisäksi Jukka Merjanen (viulu), Samuli Peltonen (sello), Maria Krykov (kontrabasso) ja Tuomas Turriago (piano).
Piazzolla uudisti 1950-luvulla tangoa ja yhdisti siihen klassisen musiikin sekä jazzin elementtejä, syntyi tango nuevo. Konsertissa olivat mukana tunnetut Milonga del Angel ja Resurreccion del Angel sekä paholaisen tango, Tango del diablo, joissa kaikissa intensiteetit vaihtelivat.
Piazzollan kappaleiden välissä oli toinen argentiinalainen tangon klassikkoedustaja, Carlos Gardell (1890-1935), joka oli Argentiinan Olavi Virtaamme verrattavissa oleva julkkis aikanaan. Gardell loi myös oman tyylin nimeltään Tango cancion. Konsertissa kuultiin taiteilijan suurimmat hitit Por una cabesa, El dia que me quires ja Volver.
Konserttiyleisöä menossa tauolle. Kuva: cc-by-sa Amusa.fi
Illan päätti sarja Piazzollan teoksia, joista säveltäjän isän muistolle oli syntynyt Adios nonino, joka on omistettu pelkästään bandoneonille ja joka kuultiin Sandásin taidokkaana esityksenä. .
Mannerten välisestä etäisyydestä huolimatta olemme tangokansaa yhdessä argentiinalaisten kanssa ja meillä on otettu sävelmiä suoraan eteläisen Amerikan tangoista. Niihin on tehty yleensä omat suomalaistuntoja heijastavat sanoitukset. Tapani Kansalta löytyy 1990-luvun puolesta välistä tangolevy, jossa on tehty käännökset suoraan alkuperäisistä argentiinalaisista tangoista.
Loppuhuipennuksena illalle räiskyi tunnettu, vahvojen tunteiden Libertango, vapauden tango ja encorena Escuolo. Herkullinen paketti tunnetta ja kiihkeitä tangorytmejä oli kokonaisuudessaan kulttuurinen kokemus ja sitä täydensi etukäteen mahdollisuus nauttia Argentiinan makuja sekä grilliperinnettä eli sikäläisittäin asadoa.
Konserttipäivä vei kulttuurisen matkan omasta, paikallisesta tangon perinnepaikasta latinalaisiin rytmeihin. Pohjois-Amerikan klassisen musiikin säveltäjät jäivät vaivaamaan mieltä. Mitä sieltä voisi löytää ja erityiseksi kysymysmerkiksi jäi Kanada. Musiikkimatkailijalle jää löydettävää.
Marja Jähi-Salo
