Kaakon Kamarimusiikin tarjoama musiikkimatka päättyi Italian iltaan Miehikkälässä Joenpolven tillalle Kamarimusiikkia kyliin -hankkeen mukana. Itävallan suuret säveltäjät tarjosivat raikkaan tuulahduksen wieniläisklassista Klamilan kyläkirkon päiväkonsertissa lauantaina 5.7. Virolahdella. Täysipainoista musiikkia, mielenkiintoisissa ympäristöissä oli tämän kesän Kaakon Kamarimusiikki.
Yleisöä kuuntelemassa Kaakon Kamarimusiikin konserttia Joenpolven tilalla. Kuva: cc-by-sa Amusa.fi
Joenpolven tila Miehikkälän pohjoisosassa tarjosi mielenkiintoisen miljöön Kaakon Kamarimusiikin päättäjäisille. Tilan tarina alkaa 1800-luvulta ja päärakennus oli alunperin savupirtti ja rakennukseen liitettiin myöhemmin muita huoneita sekä tiloja kotoisaksi pihapiiriksi. Tilan rakennuksia on kunnostettu ja nyt on juuri aloitettu majoitus- ja ravintolatoiminta.
Suojaisa pihapiiri tarjosi erinomaiset puitteet yllätysten illan Italia-teemaiselle päätöskonsertille. Sen aloitti Petteri Iivonen (viulu) Niccoló Paganinin, paholaisen viuluniekaksikin kutsun säveltäjän kolmella kapriisilla. Kappaleet vaativat todellista taituruutta, jota Iivoselta löytyy täydellisellä varmuudella.
Tuomas Turriago (piano) ja Erik Rousi (laulu) esiintymässä. Kuva: cc-by-sa Amusa.fi
Italialaisista säveltäjistä ei voi väistää Giuseppe Verdiä tunneuttuine dramaatisine oopperoineen. Erik Rousi valotti Verdin Don Carlos-oopperan kuningas Filipin monologin taustaa, jonka jälkeen hän ilmaisi laulullaan kuninkaan alakuloista tunnetta. Verdiltä kuultiin myösRigoletton aaria La donna é mobile.
Bassobaritoni Erik Rousin salaisena haaveena on ollut olla tenori ja oli saanut kerran palautetta olevansa basso, jolla on tenorin sielu. Giacomo Puccinin takille omistettu hyvästijättölaulu oopperasta La Bohéme on sävelletty tenorille, mutta nyt se oli sovitettu nyt Rousia varten bassoäänelle. Puccinilta kuultiin myös viehättävä jousikvartetto Krysanteemi.
Italaiset säveltäjät ovat tunnettuja oopperoistaan, mutta myös elokuvamusiikista ja lauluistaan. Herkistelyä löytyi Rousin tulkintoina Nino Rotan Kummisedän tunnusmusiikista laulussa Puhu hiljaa rakkaudesta. Pianoimprovisaatiosta vastasi Tuomas Turriago. Tunnetut laulut Palaja Sorrentoon ja O sole mio, ovat jääneet elämään laulajien ohjelmistoissa1800-1900 -lukujen taitteesta lähtien. Nämä laulut saattelivat Rousin sekä Turriagon musiikin voimalla Kaakon Kamarimusiikin päätökseen aurinkoisessa kesäillassa.
Joenpolven konsertin yleisöä. Kuva: cc-by-sa Amusa.fi
Kaakon Kamarimusiikki toteuttaa Kamarimusiikkia kyliin -hankketta ja on saanut Leader Sepran rahoitusta vuosille 2024-26. Yhteistyökumppanina on Kymenlaakson kylät ry. Hankkeeseen kuuluu vuosittan konserttivierailut kolmessa maaseutukylässä, joihin on päässyt hakemusten perusteella. Tämän vuoden kohteita olivat Pyhtään kirkonkylä, Kuorsalon saari ja Joenpolven kylä. Kamarimusiikin toiminnanjohtaja Siru Ahopellon mukaan ensi vuodelle on vielä mahdollista lähettää hakemuksia. Kyläkohteet saivat erinomaisen positiivista palautetta tämän kesän konserttiyleisöltä.
Klamilan kyläkirkon lauantain iltapäivän konsertin täyttivät Itävallan useista suurista säveltäjistä valikoituneet Joseph Haydn ja Franz Schubert. Näiden säveltäjien teokset olivat kuin kesäpäivän raikas ja kepeä tuulahdus, jotain tutunomaista ja selkeää. Haydn kehitti jousikvartettojen muotoa ja kuultu Jousikvartetto Op 76 on osa säveltäjän kypsää tuotantoa. Siinä Kaakon Kamarimusiikin meritoituneet soittajat Petteri Iivonen ja Jukka Merjanen (viulu), Eriikka Nylund (alttoviulu) ja Tuomas Ylinen (sello) loivat virtuoottisen soljuvaa tunnelmaa, joka meni ytimiin. Kepeydestään huolimatta musiikki oli painavaa.
Yleisöä Klamilan konsertissa ja soittamassa Petteri Iivonen ja Jukka Merjanen (viulu), Eriikka Nylund (alttoviulu) ja Tuomas Ylinen (sello). Kuva: cc-by-sa Amusa.fi
Franz Schubertin Sonaatti sellolle ja pianolle on alunperin arpeggione- soittimelle sävelletty. Kyseinen historiallinen soitin yhdistelee sellon ja kitaran ominaisuuksia. Samuli Peltosen sello ja Liisa Malmivaaran piano soivat mainiosti ja sävykkäästi yhdessä. Oli kuin olisi ollut kesäisellä veneretkellä kauniissa auringon paisteessa. Sellosta sanotaan, että se on lähellä ihmisen ääntä ilmaisuvoimansa sekä matalien että korkeiden äänten ominaisuuksien takia. Kenties sekin teki Schubertin teoksen niin nautittavaksi.
Konsertin päätti Franz Schubertin Pianotrio nro 1 B-duuri. Tunteikkaat, liikkuvat melodiat loivat valoisaa tunnelmaa ja jousisoittimet saivat virtuoottista tilaa. Konsertti oli todella tasokkaan antoisa ja oli kepeä ole astella aurinkoiseen iltapäivään.
Taustavoimat. Kuva: Miia Värri
Kaakon Kamarimusiikin tämän vuotisen musiikkimatka ja maateemat saivat yleisöltä erittäin positiivista palautetta ja seen mukaan auttoivat orientoitumaan jo etukäteen konsertteihin. Korkeatasoisten konserttien lisäksi retket kyliin ihastuttivat. Yhdestoista konserttikesä osoitti myös yleisömäärissä uusien osallistujien löytäneen Kaakon Kamarimusiikin.
Marja Jähi-Salo
