Kaakon Kamarimusiikki jatkaa tänä vuonna viime vuodelta suosituksi tullutta Musiikkimatka -teemaa. Matka alkoi tunnelmallisesti Pyterlahden Hovissa tutustumalla itään ja Puolan sielunmaisemaan. Matka jatkui Viron kautta Virolahdelle oman paikkakunnan 690-vuotisjuhlakonserttiin avajaispäivänä keskiviikkona 1. heinäkuuta.
Tuomas Turriago Pyterlahden Hovin päärakennuksessa, joka on valmistunut vuonna 1692. Päärakennusta uudistettiin 1800-luvulla Carl Ludvig Engelin suunnitelmien mukaan. Kuva: cc-by-sa Amusa.fi
Mikä olisikaan sopinut paremmin Puolan musiikkimatkan avaukseen kuin Frédéric Chopin ja pianosonaatti no 2, b-molli, Op 35. Tuomas Turriago kertoi toivoneensa kyseistä kappaletta, jossa oli omaa nostalgiaa, kun oli soittanut sitä jo 15-vuotiaana ja jopa levyttänyt sen. Soitossa oli kuultavissa tulkintaa, joka suorastaan imaisi kuulijat mukaansa herkkiin ja dramaattisiin tunnelmiin. Pianososaatti sisältää kuuluisan surumarssin, Marche funèbre, joka poljentoineen sai Turriagolta hyvin sisäistetyn tulkinnan.
Chopin eli lyhyeksi jääneen elämänsä (1810-1839) Puolassa, jota ei ollut kartoilla käytännöllisesti katsoen ollenkaan vuoden 1795 jälkeen ennen vuotta 1918. Maan rankka historia sisältää jaon kuusi kertaa ja toisaalta 1500-luvulla suurvalta-aikaa kansainyhteisönä 1600-luvun puoliväliin asti . Suomikin oli Ruotsin vallan aikaan 1500-luvun lopulla hetken Puolan kuninkaan Sigismundin alaisuudessa. Toisen maailman sota oli Puolalle raaka Saksan ja Neuvostoliiton miehityksineen. Sodan jälkeen Puolalle määräytyi kommunistivalta, jota kesti Neuvostoliiton hajoamiseen asti. Puola elää nyt merkittävää taloudellista nousua ja on yksi EU:n suurista maista.
Pettcc-by-sa Amusa.fieri Iivonen ja Samuli Peltonen. Kuva: cc-by-sa Amusa.fi
Revitystä historiastaan huolimatta Puola on pystynyt säilyttämään kielensä ja kulttuurinsa tai ehkä juuri siksi. Historiasta voi hakea heijastuksia myös draaman kaariin puolalaisessa musiikissa. Kevennyksenä pianosonaatin vahvoihin sävyihin toivat Turriagon esittämät´Chopanin valssit soolopianolla. Ne sopivat enemmän kuin hyvin Pyterlahden Hovin saliin ja mielikuvitus alkoi loihtia paikalle 1800-luvulla salonkitanssiaiset. Uudenpaa aikaa edustivat Karol Szymanowskin masurkat soolopianolle, joissa oli moderneihin sävyihin yhdistynyttä traditiota,
Puolalaisista nykysäveltäjistä tunnettuutta on saavuttanut Krzysztof Penderecki (1933-2020). Ciacconna viululle ja sellolle teoksesta Puolalainen Requiem on hyvä esimerkki 1900-luvun traagisesta historiasta ja tapahtumista, jotka ovat osuneet säveltäjän elämänkaarelle. Petteri Iivosen viulun kirkkaat korkeat soinnit ja Samuli Peltosen sellon tummuus vuoropuheluna ja vahvana dramatiikkana menivät ytimiin. Penderecki on omistanut teoksen puolalaiselle paavi Paavali II:lle ja se on kirjoitettu puolalaisten kärsimyksen kokemuksille, joista yksi oli mm. 3,9 miljoonan Puolan juutalaisen kuolema keskitysleireillä.
Konsertin päätti jällleen Chopin ja sonaatti sellolle ja pianolle g-molli. Tuomas Turriago pianossa ja Samuli Peltosen sello loihtivat sopivasti rauhoittavia ja tempperamenttisia päätöstunnelmia.
Kiitokset konsertin päätteeksi. Tuomas Turriago (vas.), Samuli Peltonen, Petteri Iivonen, Siru Ahopelto ja Pyterlahden Hovin omistajat Kyllikki Räsänen ja Jorma Hemmi. He saivat kiitokset kotinsa avaamisesta konsertille. Kuva: cc-by-sa Amusa.fi
Virolahti 690 vuotta ja kirkko 260 vuotta – maan ja meren rajalla
Puolasta siirryttiin illalla pohjoiseen ja Viroon, josta oli enää lyhyt merimatka Virolahdelle. Illan konsertti oli nimetty Matkalla kotiin -maan ja meren rajalla ja sen alkuosan täytti Arvo Pärtin musiikki. Pärt (s. 1935) on tällä hetkellä elossa olevista säveltäjistä soitetuin maailmassa.
Konserttiin oli valikoitu Pärtin tunnetuimmista teoksista neljä ja niitä yhdistää sävellysten yksinkertainen kauneus, pelkistyneisyys sekä hiljainen voima, jopa meditatiivisuus. Aluksi kuultiin Mozart-Adagio, josta alkoi mielenkiinnolla etsiä mozartmaisia tunnelmia ja niitä löytyikin Pärtin omin sävytyksin. Säveltäjä oli säilyttänyt kuitenkin mozartmaisen keveyden,jota Jukka Merjanen viulullaan ja Tuomas Ylinen sellollaan tulkitsivat taitavasti.
Maria Krykov ja Tuomas Turriago, Spiegel im Spiegel. Kuva: cc-by-sa Amusa.fi
Tästä siirryttiin Arvo Pärtin paljon soitettuun teokseen Spiegel im Spiegel, joka rauhoittavuudessaan sai yleisön lähes pidättämään hengitystään. Pärtin musiikillisen hitaan vahvan tunnelman loivat Maria Krykovin kontrabasso ja Tuomas Turriagon piano. Fûr Alina antoi lisää hitaasti etenevää, ajatuksia pysäyttävää tunnelmaa konsertin kulkuun. Sävellys on pelkästään pianolle. Pärtin viimeisen osuuden päätti Fratres, jossa Jukka Merjanen irrotti viulullaan 'pärtmäiset' soinnut yhdessä Tuomas Turriagon pianon kanssa. Vuoropuhelussa oli mukana Maria Krykov klaveesilla, mikä tarkoittaa kahta puupalikkaa. Näiden kirkkaat soinnut tulivat tarkasti yhteen viulun ja pianon kanssa. Klaveesi oli lainattu lasten musiikkiluokasta.
Illan huipensi 690-juhlavuoden kunniaksi Virolahti-kantaatti – Maan ja meren rajalla kuorolle ja jousiorkesterille. Se on tilausteos, joka esitettiin ensi kerran Kaakon Kamarimusiikissa vuonna 2016. Säveltäjä on Tuomas Turriago ja hän myös johti teoksensa esityksen. Sanoituksen kantaattiin on tehnyt Kaakon Kamarimusiikin toiminnnanjohtaja Siru Ahopelto. Kuoron valmennuksesta vastasi Susanna Apo-Syrjänen.
Virolahti kantaatti - maalla ja merellä. Kuva: cc-by-sa Amusa.fi
Kantaatti perustuu vuoropuheluun kuoron ja jousiorkesterin kanssa, jossa historialliset tunnelmat kohtaavat. Meren äänet ja mantereen raja, kylät ja ihmisten elämä vuosisatojen aikana kietoutuu eteneväksi virraksi nykypäivään. Säveltäessään Tuomas Turriago kertoi tekstin antaneen hyvän lähtökohdan ja tavoitteena oli musiikillinen selkeys, ymmärrettävyys sekä kansanomaisuus. Historiallisen kertomuksen alku on mollissa ja kun lähestytään nykypäivää molli vaihtuu duuriin.
Selkeys onnistui hyvin ja Virolahden Musiikkiyhdistyksen sekakuoro vahvistettuna teki vahvan suorituksen. Turriago kehui sekä kiitteli kuoronjohtaja Susanna Apo-Syrjäsen osuutta kuoron harjoittamisessa valmiiksi esitystä varten. Kokonaisuus sai yleisöltä innostuneen vastaanoton ja huipennus täytti äänellään 260 vuotiaan Virolahden kirkon joka kolkkaan.
Tuomas Turriago kertoi olevansa erittäin kiitollinen, että on voinut tehdä kantaatilla jonkin pienen palan Virolahden historiasta ja on Kaakon Kamarimusiikin myötä tullut Virolahden ystäväksi. Kantaatin alussa Turriago myönsi oman Pärt-hetkensä, kun alussa Jukka Merjasen viulussa oli kuultavissa samaa henkeä kuin konsertin alkuosassa. Kamarimusiikin taiteellinen johtaja sai siitä kehuja, kun musiikin tyylilajit sulautuivat sujuvasti yhteen.
Kaakon Kamarimusiikin ensimmäinen päivä tarjosi aluksi kamarimusiikin ydintä Pyterlahden Hovin tunnelmallisissa kartanotiloissa ja toi muusikot ja kuulijat lähelle toisiaan. Päivä päättyi mahtavasti Virolahden vuosisataisen historian juhlintaan, jossa esiin tulivat paikalliset voimavarat. Tästä on hyvä jatkaa!
Marja Jähi-Salo
