Sibeliuksen syntymäkaupunki –säätiö luovutti torstaina 26.2. juhlakirjan Minä & Sibelius
tasavallan presidentti Sauli Niinistölle, joka on Sibelius-juhlavuoden suojelija. Minä & Sibelius
–juhlakirjat on numeroitu, ja tasavallan presidentille lahjoitettiin kirja numero yksi.
Juhlakirjan luovuttivat johtaja Erkki Korhonen, kansainvälisen Sibelius-sävellyskilpailunpääsihteeri Anna Krohn, Sibelius-suvun edustaja Janne Virkkunen ja Karisto Oy:n myynti- ja markkinointipäällikkö Veijo Kekäläinen.
Erkki Korhonen (vas.), Anna Krohn, Janne Virkkunen ja Veijo Kekäläinen luovuttamassa juhlakirjaa tasavallan presidentti Sauli Niinistölle. Kuva: Tasavallan presidentin kanslia
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö totesi luovutustilaisuudessa, että Hämeenlinna on kunnostautunut Sibeliuksen 150-juhlavuoden valmisteluissa ja ottanut paikkansa ja vastuun juhlavuoden järjestämisessä. Hän totesi myös, että nimi Sibeliuksen syntymäkaupunki –säätiö itsessään kertoo kaiken.
Sunnuntaina 8.3. Raatihuoneella Sibelius-Akatemian laulusolistit esittävät yleisön toivomia Sibeliuksen lauluja.
Konsertti-illassa kuullaan, mistä yleisö pitää, mitä muistoja lauluihin liittyy – ja mitä lauluja yleisö valitsi. Onko suosituin laulu Säv, säv susa vai Ristilukki vai Timantti hangella?
Pianisti Henri Sigfridsson esittää Sibeliuksen orkesteriteosten pianosovituksia Raatihuoneella sunnuntaina 15.3. Sibelius sovitti itsekin orkesteriteoksiaan pianolle, ja Sigfridsson soittaa Sibeliuksen sovitukset Belzassarin pidoista ja Karelia-sarjasta.
Sibelius muokkasi Belzassarin pidoista neliosaisen sarjan, joka kantaesitettiin vuonna 1907 Karelia-sarjasta Sibeliuksen sovittaman pianoversion kaksi ensimmäistä osaa julkaistiin jo vuonna 1897. Toinen versio julkaistiin vuonna 1904. Tähän Sibelius on sovittanut kaksi ensimmäistä osaa eli Intermezzon ja Balladin, ja Otto Taubman kustantaja Breifkopf & Härtelillä kolmannen eli Alla marcian.
Konsertin pääteos on Henri Sigfridssonin oma sovitus Sibeliuksen toisesta sinfoniasta, jonka esikuvana Kimmo Korhosen mukaan ovat Franz Lisztin tekemät sovitukset Ludvig van Beethovenin sinfonioista.
Sigfridssonin pianoversiota on luonnehdittu kokonaisuudeksi, jossa ” toisen sinfonian suurieleinen romanttisuus saa uusia piirteitä. Elementit avautuvat paljaampina, kun ne on riisuttu orkesteriväreistä”.
Ohjelmassa ovat Belzassarin pidot, Karelia-sarja, Valse triste ja Sinfonia nro 2 D-duuri.
Maaliskuun konsertit päättyvät juhlavasti Sibeliuksen 4. ja 3. sinfoniaan Verkatehtaallalauantaina 21.3. Sinfonia Lahti ja kapellimestari Okko Kamu ovat iltapäivän nimet. Neljäs sinfonia on se Sibeliuksen sinfonia, jossa kulminoituu säveltäjän elämän synkkä aikakurkunpääleikkauksen takia. Sinfonia päättyykin a-molli-sointuihin. Neljännen kantaesitys oli Helsingissä huhtikuussa vuonna 1911, jolloin säveltäjä itse johti sinfoniansa. Sibelius nimitti sinfoniaansa psykologiseksi sinfoniaksi; se on saanut myös muita lisänimiä, kuten Elmer Diktoniuksen ”pettuleipäsinfonia”. Rakkaalla lapsella on monta nimeä.
Okko Kamu. Kuva: www.deallarte.com.br
Konsertti-illan 2. sinfonia on Sibeliuksen soitetuin sinfonia. Sinfonia on valoisa, luonnonläheinenja siinä on isänmaallinen kulma helmikuun manifestin jäljiltä. Viimeistellyn kantaesityksen
sinfonia sai Tukholmassa marraskuussa vuonna 1903 langon, kapellimestari Armas Järnefeltinjohtamana. Sinfonian päätöstä pidetään Sibeliuksen tuotannon elinvoimaisimpina sävelinä, sillä
sinfonia päättyy riemuitsevaan julistukseen.
KONSERTTI ON LOPPUUNMYYTY, PERUUTUSLIPPUJA VOI KYSYÄ LIPPUTOIMISTOSTA.
Torstai 19.3. on omistettu puutarhan rakastajille ja puutarhakulttuurista kiinnostuneille. Studiageneralia – luennossa numero 3 Raatihuoneella kello 19.00 puutarhaneuvos Kaarina Hänninenkertoo Ainolan kuuluisasta puutarhasta, joka oli tärkeä osa Sibeliusten elämää ja ympäristöä. Studia generalia –illassaan Kaarina Hänninen kertoo Jean Sibeliuksen luontosuhteesta ja Aino
Sibeliuksen taustasta, jossa tolstoilaisuudella oli merkityksensä.
Aino Sibelius. Kuva: Sibelius Celebrations
Luennon lähtökohtana onAinolan puutarha, mutta myös varhaisempi puutarhahistoria esimerkiksi Sibeliusten Keravaajalta.”…tämä multahan se on parhain kasvattaja! Suuri elämän lohduttaja, jolla on ihmeellinenvoima. Onhan minullakin ollut vaikeuteni… Ainahan on asioita, joista ei pääse yli eikä ympäri vaan ne vaivaavat ja ahdistavat - - -Mutta tuonne multaan minä nekätken--. (Aino Sibelius Eeva-lehden nimimerkki Heevalle syksyllä 1935.) Hännisen luento sisältää Aino Sibeliuksen pohdintoja puutarhasta, mm. tämän katkelman.
Ainolan puutarha oli ruuan lähde, mutta myös hengen innoittaja, sillä Sibelius piti kukista, vanamoista, vuokoista ja tuoksuvista kukista.
Iltaa ryydittää Sibeliuksen musiikki. Tuuli Takala, sopraano ja Erkki Korhonen, piano, esittävätkasveihin ja vuoden kiertoon liittyviä Sibeliuksen pianokappaleita ja lauluja.
