Hyppää pääsisältöön
Amusa Toimitus / 11.09.2023

Juha Hurmeen uutuuskirja tekee Kalevalalle kirjallisen ruumiinavauksen

Onko Kalevala ryöstettyä kulttuuriperintöä? Mitä kansalliseepos kertoo suomalaisessa kulttuurissa yhä vaikuttavien väkevien voimien alkuperästä? Finlandia-voittaja Juha Hurme tekee Kalevalalle kirjallisen ruumiinavauksen uutuuskirjassaan Kenen Kalevala?

Kuvassa on Juha Hurme tumma pipo päässään.  Hänestä näkyy kasvot. Vasemmalla on männyn runkoa ja oikealta tulee valoa. Muu osa on tummaa.

Kuva: Annina Mannila

 

Suomessa oltiin 1800-luvulla uuden alussa. Euroopan valtapeleissä syntynyt maa oli vailla omaa historiaa ja kansallista, muista erottuvaa luonnetta. Oli siis todistettava, että ikiaikaista ja juuriltaan vahvaa suomalaisuutta oli ylipäätään olemassa. Tähän huutoon syntyi vastaamaan Elias Lönnrotin Kalevala. Runolaulajien kielessä piili mystistä latinkia, kansansielua. Mutta mikä Kalevala oikeastaan on, ja kenelle se kuuluu?

Finlandia-voittaja Juha Hurmeen uutuuskirja Kenen Kalevala? on kulttuurinen ja poliittinen kauhukertomus siitä, kuinka elävä karjalainen perintö muumioitiin pyhäksi suomalaiseksi kirjaksi.

– Kalevalaa on alusta lähtien pidetty tekaistuin perustein Suomen ”kansan” luomuksena, jonka aineiston haali ja kokosi runouden metsästäjä-keräilijä Elias Lönnrot. Lönnrotin toiminta romantiikan kauden oppineena ja luovana sanataiteilijana on ollut vain suppean tutkijaringin tiedossa, aivojen ja akateemisten lauseiden kätköissä. Syyt tiedon panttaamiseen olivat poliittisia: Kalevalan säkeitä hoettiin todisteena suomen kieltä puhuvan jalon rahvaan kyvystä luoda omakielistä kulttuuria. Lönnrot kyyristyi itsekin mielellään toimittajan ja sovittajan vaatimattoman rooliin. Olihan hän isänmaan asialla.

Rakentamalla rakennettu historiatietoisuus maadoitti banalisoivalla tavalla Kalevalan myyttiset kertomukset historiallisten tapahtumien, muinaisten sankarien, ”Suomen kuninkaiden”, seikkailuiksi. Kalevalasta tehtiin suuri yhtenäistäjä, suomalaisuuden rakentamisen, kansakunnan yhtenäistämisen, kielen standardisoimisen ja vähemmistöjen suomalaistamisen väline, Hurme kirjoittaa.

Teoksen äänikirjaversion on lukenut filosofi Tuomas Nevanlinna.

Tampereen Työväen Teatterissa elokuun lopulla kantaesityksensä saanut Hurmeen uusi näytelmä Väinämöinen käsittelee samoja teemoja.

https://www.amusa.fi/node/add/news