Hyppää pääsisältöön
Amusa Toimitus / 30.01.2020

Jörn Donner ja Mammuttinsa

Jörn Donner in memoriam

Lähes seitsemän vuotta sitten ilmestyi Jörn Donnerin Mammutti, jonka arvostelu julkaistiin 15.4.2013 Amusassa.  Kunnioitamme Jörn Donnerin elämäntyötä ja julkaisemme arvion uudelleen.

 

Kuvassa on Jörn Donner noin 20 v. sitten ja hän nojaa polviinsa.  Hän istuu rannassa ja takana on järvimaisemaa harmaine pilvineen.

Kuva: Otava

 

15.4,2013

Heti alkuun voi todeta, että kun Donner on lausahtanut kirjansa lopuksi ”olen elänyt sen”,
lukija voi lausahtaa luettuaan kirjan, että ”olen lukenut sen”.

Kyse on tietysti kirjailija, kulttuurieläjä Jörn Donnerin tilitysteoksesta Mammutti ja +1000 sivusta. Mitä voi sanoa teoksesta, jonka Donner kieltää olevan totta tai muistelma, ja jonka dokumenttipohja on tiettävästi hävitetty? Tätä vasten kannattaa katsoa, mitä kaikkea Donner on saanut aikaiseksi elämässään, ja miettiä sitten, mitä ottaa kirjasta faktana. Kelpoinen lähtökohta on, että kirja on totta. Jos detaljisto ei ehkä pidä paikkaansa, mitä sitten.

Mammuttinsa kera Donner on jälleen kerran noussut median niskaan ja esitellyt itseään ja persoonaansa sivukaupalla.Kaikki julkisuus on kuitenkin ohimenevää, ja pysyvää on tässä tapauksessa Mammutin 1000-sivuinen tiedosto.

Donnerilla on ollut ihmeellinen elämä kaikkineen. Hänellä on ollut lahja valjastaa monimuotoinen älynsä monen veturiksi, mikä lienee tunnettua. Poliitikko, elokuvan tekijä, kirjailija, journalisti, asiantuntija ja taustavaikuttaja ovat kaikki Jörn Donnerin persoonia. Mammutista ei kannata hakea järjestelmällisiä uraselostuksia tai historioita, joihin voidaan vedota myöhemmin faktoina.

Huolimatta laavavirtamaisesta elämän ja asioiden vyörystä Mammutissa on monta terävää sanaa ja ajatusta ilmiöistä ja ihmisistä. Vuosikymmenten taantumuksellisuus tai edistyksellisyys saavat kirjassa sijansa, ja Donnerin panoksen siinäsivussa. 70-luvun kulttuuririntamassa oli mukana myös Donner osuudellaan, josta ehkä muistetaan elokuvat parhaiten.

Samanaikaisesti (tai lähes) Donner kirjoitti romaaniepookkinsa, joka oli lajissaan poikkeama ja aivan omanlaisensa. Myöhemmät vuosikymmenet saivat enemmän Donnerista: poliitikko nousi esille, ja myös tarttuminen kansakunnan julkimoihin. Näistä useimmilla on oma arvionsa.

 

Kuvassa on osa Mammutti-kirjan kannesta, jossa lukee punaisella pohjalla Donner Mammutti ja pienemmällä Jälkeenjääneitä teoksia.

Osa kirjan kannesta. Kuva: Otava

 

Mutta ehkä kiintoisin asia on Mammutissa asuva vaikuttajapersoona Jörn Donner, jolla on käsittämätön ihmissuhdeverkosto ja paikka monessa kabinetissa ja päivällispöydässä. Hänen kapasiteetillaan voisi odottaa faktaa ja järjestettyä tietoa, jolla olisi todistusarvoa. Moni aikalainen voi vain kateisena seurata Donnerin maailmanvalloitusta ja ihmiskavalkadia, johon sisältyvät vuosikymmenten tuulenhalkaisijapersoonat. Oi jos oisi saanut olla mukana.

Mikään taide tai kulttuuri tai politiikka ei synny ilman intohimoa tai luopumusta jostakin. Mitä Mammutti paljastaa tavalliselle lukijalle henkilö Jörn Donnerista? Älyn kyytipoikana on ahkera mies, jolla on järjestyksessä oleva kalenteri, joka pitää yllä sosiaalista verkostoaan, jota puskee julkisuuden tarve, jolla on häikäilemättömyyttä toteuttaa sisäistä näkemystään ja joka noudattaa radikaalista maineestaan huolimatta ns. porvarillisen yhteiskunnan velvoitteita. Kurinalainen mies.

Lähtökohtana Mammutin hompsintaan pitää olla kiinnostus vuosikymmenten kulttuuriin ja ihmisiin, ja ehkä vähän historiajuoruihin. Jotenkin Donnerilta odottaa paljastavaa tai piittaamatonta ihmisten ja asioiden käsittelyä. Mutta kokonaisuutena Mammutti on diskreetti kirja kaikkineen, ja esille nousee eräs suomalainen, joka tuntee melkein kaikki.

Totta on, että hakemisto helpottaisi, totta on, että näkökulman vaihto asiakohtaiseksi olisi kiinnostavaa. Mutta epäkohdat ilmoitetaan alussa, joten lukija hyväksyy ehdot.

Tähän aikaan ilmestyvällä Mammutilla on myös oma sanomansa Donnerista riippumatta. Kun nyt puhutaan kritiikin, kulttuurin ja taiteen näkymättömyydestä, Mammutti osoittaa, että toisinkin on ollut.

Vielä. Kiitos kustannusosakeyhtiö Otavalle erittäin hyvin tehdystä kirjasta, jonka niska kestää ja jonka typografia on miellyttävä.

Anja Kuoppa