Kahdella uudella paikkakunnallani järjestetään iltatoreja. Toissa viikolla työpisteeseen tuli asiakkaita, jotka ihmettelivät, kuinka kirjastolla järjestetään tapahtuma samaan aikaan iltatorin kanssa.
Muutamana päivänä olin huomannut, että myös kotipaikkakunnalla on tiistaisin iltatori. Tänään päätimme rohkaistua lomalla olevan siipan kanssa ulkoilemaan. Torilla siis tavattaisiin.
Vuosikausia Varkaudesta poissa ollut puoliso arveli matkalla, että pitää varmasti jättää auto hiukan kauemmaksi torista. Jos vaikka millainen ruuhka olisi. Ei ollut. Saatiin auto parkkiin ihan torin viereen ja sitten vain pankkiautomaatin kautta aukiolle.
Kuva: flickr.com
Torin nurkalla salolaiset turistit soittivat tuttavilleen ja pohtivat ääneen, mahtavatko olla väärässä paikassa, koska Salossa iltatorilla on ihan toisenlainen meininki.
Minä en vielä tuolloin tunnustanut siipalle, että menetin tänä iltana iltatorineitsyyden. En todellakaan ollut koskaan käynyt missään iltatoreissa. Mitä siellä nyt yleensä ottaen edes tehtäisiin?
Työpaikkakunnalla on ilmeisesti myös ohjelmallinen iltatapahtuma. Niin oli Varkaudessakin. Torille oli saapunut karaokelaulattaja, ja kansahan lauloi. Yhdessä nurkassa myytiin kahvia, toisessa muikkuja, kolmannessa lakuja. Neljännessä nurkassa taisi olla vielä tilaa.
Muikkujen paistajalta saimme kuulla, että entisaikaan oli saanut olla jo aamulla jonottamassa myyntipaikkaa. Nyt näiden harvojen joukkoon mahtui reilusti.
Suomen kesä on täynnä tapahtumia. Kaukana kirkonkyliltä käydään rantakalalla ja kaupungeissa toreilla. Jotenkin tuli sellainen tuntuma, että kummassakin paikassa ohjelmatarjonta on yhtä kotikutoisen ihanaa.
Vettä ei satanut. Mies kävi terassilla, ja söimme muikkuannokset. Kesästä on nyt nautittu!
En sano, etten toiste mene. Voisihan siellä käydä joku toinenkin?
