Ihmeellisiä partikkeleita

Kokoelma koostuu eri pituisista tekstikatkelmista, jotka lähestyvät kaikkeuden olemusta ja olemisen moninaisia taajuuksia lyyrisen kuvaston läpi.

Runoihin on viritetty sekä arjen proosallinen tapahtumattomuus että maailmaa syleilevä ja kaiken nielevä avaruus mystistä mustaa aukkoa myöten.

Hiukset ovat elävän olennon liikettä / koordinaatistossa. / Kun epäilys herää, heräävät hiukset, ja ilme kääntyilee, / ja sitten kohde kieltää kaiken: / antaa lopulta periksi ja kouristuu kieltävään asentoon. / Mutta silti se kulkee haarautuvien puiden keskellä pehmeinä viivoina.

Fantasmagorisuus ja olemisen mittakaavojen tarkastelu ovat tuttuja elementtejä Haasjoen aiemmasta tuotannosta. Myös Hiukset sisältää runsaasti sadunkaltaisia latauksia ja muodonmuutoksia elollisten ja elottomien elementtien välillä. Kaiken yllä leijuu kysymys olemuksellisuudesta – ja muuttuvuudesta. Verkkaisista havainnoista ja retorisesta runsaudesta huolimatta teoksessa korostuu liike ja jonkin, tai joksikin, tuleminen.

Hiutaleet syntyvät itsestään valkoisessa tyhjyydessä ja / tänne ne sulavat. Maailmasta tulee vihreä ja uninen. / Ne jäävät kaikkein korkeimmille katoille. Valkoinen vanha pylväs / kannattelee mustia harteikkaita siipiä. / Lumi yhä kiihtyy kuin kiehuminen. Ilmassa kuplii viileä, ajatteleva energia.

Harmonisen kuvailun ja kielen kauneuden ohella Hiuksien kiehtovuus on teoksen rakenteessa. Kokoelma ei ohjaile lukijaansa otsikoilla, sillä sekä yksittäiset runot että osastot on jätetty nimeämättä. Hiuksien säkeet - tai säikeet - virtaavat vapaina, kuten palmikoimaton tukka.

Katkelmallisuudessaan teos muodostaa omalakisen kokonaisuuden, jossa aforistiset kiteymät rytmittävät proosallisia jaksoja, ja osastojen väliin sijoittuvat tyhjät valkoiset sivut ehdottavat taukopaikkoja. Hiukset vaatii tulla luetuksi juuri kokoelmallisuutensa kautta – "Niin kulkee kirjoituskokoelma ja opettaa uuden olomuodon".

Teoksen rikkaus kumpuaa väljästä sommitelmallisuudesta, jossa polveileva sanakudos kieppuu myyttisestä ajasta nykyisyyteen ja taas takaisin. Punoutumisen logiikalla etenevä kokonaisuus koettaa tehdä käsitettäväksi niitä "ihmeellisiä partikkeleita", joista olevainen koostuu, joskin kyseessä saattaa olla myös vain suuri sattumien kasauma:

(- -) Maailmaa ohjataan suunnattomalla ruorilla. Se on varsi, joka kääntyy avaruudesta katsottuna. Kaiken mahdollisti mittakaavavirhe, joka toistuu ja kertautuu. Sokea etu, joka on osaton ja keertyy kuin valkea kuohuva öljy kaikkialle. Se tulee ihmisiin ja he allekirjoittavat väärin, vääntyneen nimen. Se on jo ihmisissä. Se on väärän jalostuksen tulos meissä. ( - - )

Hiukset on valppaan uneksunnan kirja, jossa todellisuuden rajat venyvät ja laajentuvat ajatusten hengityksen tahtiin.