Uusi väitöskirja kertoo miten hyvinvointivaltiosta siirryttiin kilpailuvaltioon. Historiantutkija Ville Yliaskan väitöskirja Tehokkuuden toiveuni on julkistettu.
Suomen julkista sektoria on viime vuosikymmeninä yritetty tehostaa kilpailuttamalla, yksityistämällä, ulkoistamalla, tulostilastojen raportoinneilla, tilaaja-tuottajamalleilla ja muilla uuden julkisjohtamisen opeilla (New Public Management). Vuosikymmenien uudistusaallon tehokkuushyödyistä ei ole kuitenkaan kertynyt tietoa, ja keskustelua käydään edelleen samoin ideologisin äänenpainoin kuin 20 vuotta sitten. Jälleen kilpailuttamisen ja tulosten mittausten luvataan tuovan selkeitä ja nopeita parannuksia tehokkuuteen.
Ville Yliaskan tutkimus käsittelee uuden julkishallinnon taustaa ja leviämistä Suomeen viime vuosikymmeninä. Teos ei ole hallintotieteellistä mallien rakentamista vaan arkistolähteisiin ja aikalaiskirjoituksiin perustuva analyysi siitä, mitä tapahtui ja kuka vaikutti mihinkin ratkaisuun. Tutkimus lähtee liikkeelle 1970-luvun talouskriisistä ja seuraa uuden julkisjohtamisen hidasta vyöryttämistä suomalaiseen yhteiskuntaan. Erityisen aktiivisena toimivat suomalaiset elinkeinoelämän järjestöt, jotka vaativat julkisen sektorin pienentämistä ja palveluiden yksityistämistä talouslaman voittamiseksi. Tavoitteena oli keskittää valtaa valtiovarainministeriöön ja siirtää julkisia varoja hyvinvointipalveluista yksityisten yritysten tukemiseen.
Kriitikkojen mielestä vuosikymmenten uudistukset ovat kasvattaneet ylempää hallintoa ja arviointiteollisuutta mutta ohentaneet asiakaspalvelua. Ammattilaisten sisäistä motivaatiota on loukattu kohtelemalla heitä kuin lintsareita. Tämä ei kuitenkaan ole järkyttänyt uudistajien uskoa uuden julkishallinnon siunauksellisuuteen, koska tehostaminen oli heille sivuasia julkisen sektorin leikkaamiseen verrattuna.
Yliaskan tutkimus liittyy siihen uusimpaan kansainväliseen tutkimuskenttään, jossa on pyritty selvittämään, miten vuosikymmenien mittaista uudistusaaltoa on pystytty pitämään yllä, vaikka todisteita uudistusten vaikutuksista ei ole ollut käytettävissä. Jos tehokkuudella ei ole ollut väliä, niin mitkä ovat olleet uudistusten tavoitteet?
Ville Yliaska, Tehokkuuden toiveuni - Uuden julkisjohtamisen historia. Into Kustannus
