Sotahistorioitsija, rikoskomisario Mikko Porvali on ahkera kirjoittaja, sillä lyhyen ajan sisällä hän on kirjoittanut jo kuusi sotahistoriaa käsittelevää teosta, joista uusin Hyökkäyksen edellä – kaukopartio Kannaksella kesällä 1941 kertoo jännittävän tosikertomuksen jatkosodan ensimmäisiltä päiviltä.
Talvisodan päätyttyä pakkorauhaan Suomen tiedustelu ei suinkaan jäänyt levolle.
Maailmanpoliittinen tilanne oli hyvin epävarma ja Suomessa varauduttiin mahdolliseen uuteen sotaan. Mikko Porvali selvittää varsin tarkasti ne lähtökohdat, joista kaukopartiot lähtivät liikkeelle. Ensimmäiset kaukopartiot olivat rajan takana tiedustelemassa jo ennen jatkosodan syttymistä ja näin toivat elintärkeää tiedustelutietoa Suomelle tulevassa hyökkäyssodassa.
Suomi totesi olevansa jälleen sodassa Neuvostoliiton kanssa 25.6.1941 ja partiotoimintaa pyrittiin kiihdyttämään, joskin ensimmäiset partiot joutuivat kääntymään takaisin paljastuttuaan jo rajalla.
Sotahistorijoitsija, rikoskomisario Mikko Porvali. Kuva: Atena Kustannus Oy
Porvalin Hyökkäyksen edellä perustuu Päämajan kaukopartioiden haastatteluihin, monipuoliseen arkistotutkimukseen sekä esittämättä jääneeseen radiohaastatteluun. Teoksen pääosaa näyttelee Päämajan kaukopartio kersantti Ilmari Tolvasen johdolla.
Tolvanen oli Suomen kokenein välirauhan ajan vakoilija ja hänen osastonsa jäsenet jo useita partioreissuja tehneitä partiomiehiä.
Kaukopartio-osasto lähetettiin Kannakselle tiedustelemaan millaisia voimia vihollisella oli sekä tuhoamaan ja häiritsemään ratayhteyksiä. Kaikki kahdeksan partiomiestä olivat kotoisin Kannakselta ja tunsivat alueensa hyvin. Siitä huolimatta jatkossa tuli vaikeuksia.
Suomalainen sotakirjallisuus ja varsinkin sotaromaanit perustuvat osin tosikertomuksiin, mutta suurin osa on fiktiota. Sotahistorioitsija Porvali tuo esille faktoja sekä aitoa tunnelmaa, aivan kuin lukija itse olisi mukana partiomatkalla.
Porvali on onnistunut kertoessaan partion tehtävistä, taisteluista, nälästä ja uupumuksesta. Syynä tähän voidaan pitää kertomuksen ihmisläheisyyttä ja erehtyväisyyttä syyllistymättä ylilyönteihin.
Partio Tolvasen lähtiessä matkaan alku sujui hyvin ja ensimmäiset Karjalan radan katkaisut onnistuivat mainiosti. Jatkossa Sulaojan notkossa Kivennavalla tuhottiin menestyksellisesti useita kuorma-autoja lasteineen sekä yksi henkilöauto. Ennen väijytystä jäi ikävä sivumaku, kun jouduttiin ampumaan kaksi siviiliä autoonsa.
Sulaojan väijytyksen jälkeen partio eteni suunnitelmien mukaan, mutta pian ilmeni ongelmia varsinkin ruoan suhteen, sillä lentotäydennykset eivät onnistuneet ja muitakin ongelmia oli.
Partion lähtiessä takaisin kotiinpäin takana oli jo monta huonosti nukuttua yötä sekä pelko takaa-ajajista. Vähitellen vilu, nälkä ja väsymys aiheuttivat tarkkaavaisuuden puutetta, joka kostautui sitten kotiinpäin tullessa.
Mikko Porvali on tutkinut niin tarkkaan kuin mahdollista partion koko kulkureitin, arkistomateriaalin ja haastattelut. Uutta tietoa saadaan myös venäläisten arkistoista. Komissaari Demjankin tuo esille Tolvasen partion tuhotyöt sekä Konnun kylässä tapahtuneen rajanylityksen, jossa kaatuivat partionjohtaja Tolvanen ja Toivo Paavilainen.
Kaukopartiosta palasi vain viisi takaisin Suomeen, sillä myös Juho Honkanen kaatui epäonnistuneessa kaupan ryöstössä.
Sotakirjailija Porvali on onnistunut luomaan aidon kuvan partioretkestä ja retkellä koetuista tapahtumista. Valokuvat ovat olosuhteista johtuen hieman huonolaatuisia, minkä kyllä ymmärtää.
Erikoisen kiitoksen Porvali saa siitä, että jokaisesta partiomiehestä on luotu oma henkilökuvansa ja myös sodan jälkeiset elämänvaiheet on tallennettu. Kirjan lopussa on mielenkiintoinen CD-tallenne, josta kuulemme esittämättä jääneen partiomiesten haastattelut. Kaiken kaikkiaan Hyökkäyksen edellä – kaukapartio Kannaksella on erinomaista sotahistoriaa sujuvalla tekstillä.
Hyökkäyksen edellä - kaukopartio Kannaksella kesällä 1941. Atena Kustannus Oy, 2013
