Sirkus- ja tivolitoimintaa on anottu UNESCO:n maailmanperintölistalle jo kahdessa maassa. Suomessa on vielä neljä yritystä, jotka tuovat tätä toimintaa ihmisten ulottuville eri puolilla Suomea.
Sarioloiden tivolitoiminta alkoi, kun J.A.W. Grönroos pystytti ensimmäisen kerran tivolin Keravan asemankentälle 15.6.1888. Yleisölle tarjottiin ampumarata, nuolen- ja renkaanheittoa sekä onnenpyörä. Pian mukaan tuli teltta, jossa oli voimailu- ja voimisteluesitykset.
Karusellihevosia. Kuva: cc-by-sa Amusa.fi
Keravan museo Sinkka on koonnut näyttelyn keravalaisten Sarioloiden huviliiketoiminnan historiasta. Sariolan suku ja sen tivolit Suomen Tivoli ja Tivoli Sariola tekivät merkittävän aineistolahjoituksen museolle näyttelyn kokoamisen yhteydessä. Huvin vuoksi - Suurenmoiset Sariolat -näyttely on nähtävissä Keravan Sinkassa 15.11.2015 asti.
Sinkan amanuenssi Tommi Uutela kertoo museon näkökulman olevan paikallishistorian esiin tuominen. Sarioloiden tivoli- ja sirkustoiminnan kotipesä on ollut Keravalla vuodesta 1921 lähtien ja sillä perusteella museosta otettiin yhteyttä sukuun. Yhteistyö on ollut erittäin myönteistä.
J.A.F. Sariolan ampumarata v. 1907. Kuva: Suomen Tivoli
Uutelan mukaan ei puhuta vain sirkus- ja tivolitoiminnasta vaan huviliiketoiminnasta. Museo on koonnut aineistoa sekä historiasta että nykyisyydestä. Helsingin yliopiston folklorestiikan ja kansantieteen opiskelijat osallistuivat nykypäivän aineiston kokoamiseen vuonna 2014.
J.A.W.Grönroos ja hänen poikansa J.A.F. Grönroos olivat rohkeita ja uudistusmielisiä eikä pelkästään tivolitoiminnassa. J.A.W. Grönroos toi mm. elokuvan Suomeen puoli vuotta Pariisin vuoden 1895 ensimmäisen elokuvaesityksen jälkeen. Elokuvatoiminta laajeni kiertäviksi elokuviksi ja 15 teatterin ketjuksi ympäri Suomea. Perhe muutti Terijoelta Keravalle vuonna 1916 ja nimenmuutos Grönroosista Sariolaksi tapahtui 1918.
Elokuvateatteri Pohjola Rovaniemellä 1920-luvulla. Kuva: Suomen Tivoli
J.A.F eli Jaffu Sariola kokosi Suomen ensimmäisille messuille vuonna 1920 suuren tivolin ja osti ensimmäisen karusellin. Toiminta laajeni vähitellen 1920-luvun aikana isojen markkinoiden yhteydessä pidetystä toiminnasta niin paljon, että vuonna 1927 voidaan sanoa Jaffu Sariolan vakiinnuttaneen tivolitoiminnan Suomeen. Lisänä oli yhteistyön luominen Mannerheimin Lastensuojeluliiton kanssa.
Yrityksen nimeksi tuli Suomen Tivoli ja toiminta laajeni 1930-luvulla niin paljon, että se jakautui kolmeen osaan Suomessa eli itään, etelään ja länteen. Yleisö sai nähdä sirkustaiteilijoita, eksoottisia eläimiä, taikureita ja silmänkääntäjiä sekä käyttää huvilaitteita. Repertuaariin kuuluivat myös musiikkinäytelmät, laulajat ja tanssitoiminta.
1930-luvulla tivolitoiminta laajeni huomattavasti Jaffu Sariolan mallin mukaisesti. Niitä kiersi Suomessa yhteensä 16, joista neljä kuului Sarioloille. Jaffu Sariolan aloitteesta perustettiin alalle mm. yhdistys vuonna 1935. Ylitarjonnasta aiheutui myös ongelmia, sillä kaikki tivoliyrittäjät eivät olleet aivan rehellisiä ja yhteistyössä hyväntekeväisyysjärjestöjen kanssa tapahtui valitettavia väärinkäytöksiä. Tivoleille asetettiin 1930-luvun lopulla kielto toimia maaseudulla ja vedottiin huvitusten paheellisuuteen.
Faruk. Kuva: Suomen Tivoli
Tivolit toimivat myös talvisin aina vuoteen 1953 asti. Lämmitys toimi kaminoiden avulla ja lattialla oli puruja. Tämän jälkeen kausi alkoi tyypillisesti huhtikuussa ja päättyi lokakuun alussa kuten nytkin.
Tivoli Karhumäessä viihdyttämässä sotilaita. Kuva: Suomen Tivoli
Jatkosodan aikana Suomen Tivoli huolehti sotilaiden viihdyttämisestä Karhumäessä Äänisen rannalla etulinjassa 26.3.1942-16.6.1944. Tivoli laitteineen saatiin evakuoitua juuri ja juuri suurhyökkäyksen alkaessa kesäkuussa 1944.
Kiertävä elämä jatkui sodan jälkeen ja kalustoa lisättiin rohkeasti 30 ajoneuvolla vuonna 1945, mikä merkitsi jatkossa omaan kuljetuskalustoon siirtymistä. Sota-ajan viihdytystoiminta antoi mahdollisuudet näihin investointeihin. Tarvittavat kuljetukset paikkakunnalta toiselle olivat aikaisemmin tapahtuneet rautateitse tai paikallisten liikennöitsijöiden kalustolla.
Tivoleiden julisteita. Kuva: cc-by-sa Amusa.fi
Tivolit olivat toimineet ympäri vuoden vuoteen 1953 asti. Lämmitys toimi kaminoiden avulla ja lattialla oli puruja. Tämän jälkeen kausi alkoi tyypillisesti huhtikuussa ja päättyi lokakuun alussa kuten nytkin.
Hetken aikaa toimi myös Sirkus Sariola 1949-53, mutta 50% huvivero lopetti toiminnan. Vuonna 1953 Jaffu Sariola joutui tekemään henkilökohtaisen konkurssin. Edellisen vuoden olympialaiset koituivat tivolin kohtaloksi, sillä Sariola oli panostanut paljon olympiavieraisiin ja kävijöitä ei ollutkaan odotusten mukaisesti.
Seurasi uudelleenjärjestelyjä ja vuodesta 1958 Jaffu Sariolan pojat Unto ja Matti jatkoivat tivolitoimintaa, osittain toistensa kilpailijoina. Suomen Tivoli ja Tivoli Matti Sariola. Tivoleissa toimi myös Sirkus Maxim, Toivon Sirkus Royal ja Matin Sirkus Americana.
Elefantti Pepita esiintymässä. Eläimet olivat tärkeitä tivoleissa. 1960-luvulla virtahepo karkasi Keravalla ja löytyi asemalta. Houkuttelu kotiin onnistui ranskanleivällä. Kuva: Suomen Tivoli
1960-luku muodostui vaikeaksi. Huvivero säädettiin vuonna 1960 ja se pakotti nostamaan hintoja. Vero poistui vasta vuonna 1981. Samanaikaisesti televisiotoiminta laajeni ja eksotiikkaa oli mahdollista nähdä joka puolella Suomea, mikä vei asiakkaita. Väen muuttaminen maaseudulta kaupunkeihin ja Ruotsiin vaikutti myös vahvasti kävijämääriin.
Vielä 1970-luvulla tivolit tarjosivat viihdettä monipuolisesti ja esimerkiksi tansseja. Palkattiin huippuartisteja kuten Tapani Kansa vuonna 1976. Seuraava vuosikymmen siirsi toiminnan painopisteen lapsiin ja perheisiin.
Pelikoneita. Kuva: cc-by-sa Amusa.fi
Tivolitoiminta on merkinnyt Sariolan suvun ja perheen kannalta tiivistä elämää. Talvet asuttiin Keravalla Sariolanmäellä, jossa noin kolme sukupolvea asui pitkään lähekkäin. Työntekijöitä asui myös samassa yhteisössä ja monet palvelivat uskollisesti koko työuransa tivolissa. Suomen ensimmäinen käärmetanssijatar Nelly Kraus eli Petronella esiintyi noin 50 vuotta ja vielä 90-vuotiaana kilpailujen narujen hoitajana 1990-luvulla.
Mäellä oli myös verstas ja varikko, jossa huollettiin ja korjattiin kalustoa sekä tehtiin itse puutöitä, mm. surmanajopönttö.
Keväästä syksyyn kestävä kiertävä elämä vaati lasten koulunkäynnin ajaksi järjestelyjä ennen kuin lapset siirtyivät vanhempiensa mukaan tivoliin kesäksi. Töitä tehtiin yrityksessä jo melko varhain.
Tivoli Sariolan Miljoonativoli Tuurissa vuonna 2011. Kuva: Tivoli Sariola
Matti Sariola luovutti tivolin pojalleen Tapio Sariolalle vuonna 1986 ja samalla nimi vaihdettiin Tivoli Sariolaksi. Uusia ongelmia kasaantui, kun 1990-luvun alun lama iski ja supisti toimintaa 20-30%. Nykyisessä taantumassa on ollut sen sijaan kasvua Sariolan mukaan nyt harrastetaan edullisia huveja ja perhe on tärkeä.
Tivolitoiminta on pysynyt Sariolan suvulla jo 127 vuotta. Tivoli Sariolalla on tulossa viides polvi hoitamaan tivolia, sillä Leena ja Tapio Sariolan poika Ville on valmistautumassa ottamaan omistajuuden noin kahden-kolmen vuoden kuluttua.
Suomen Tivolissa Unto Sariola kuoli vuonna 1970 ja toimintaa jatkoi hänen vaimonsa Ailikki Halmevaara-Sariola. Sukupolvenvaihdoksessa omistus siirtyi pojalle Jyrki Sariolalle ja vuodesta 2011 tivolia on johtanut tytär Lulu Sariola.
Anna, Ville, Tapio ja Leena Sariola Tivoli Sariolassa. Kuva: Tivoli Sariola
Tapio Sariolan vaimo Leena Sariola on ollut mukana Tivoli Sariolan toiminnassa 38 vuotta ja hoitaa tivolin taloutta. Perheen kannalta kiertävä elämä yli viisi kuukautta vuodessa ei ole ollut kovin helppoa. Koti on osan vuodesta isossa asuntovaunussa. Tärkeää on ollut pitää perhe yhdessä.
Tivoli edellyttää kovaa työtä ja paljon taustatyötä. Leena Sariola kokee palkitsevimpana, kun ihmiset viihtyvät ja tulevat uudestaan nauttimaan liikkuvasta huvipuistosta.
