Sari Niinikosken ohjaama Hiljaiset sillat sai ensi-iltansa Mikkelin teatterissa 25.1. Niinikoski dramatisoi yli kymmenen vuotta sitten samaisen näytelmän maailman ensi-illan Savonlinnan teatterille.
Näytelmä osoittautui ohjaajan toteamuksen mukaan itsenäiseksi teokseksi. Mikkelin teatteri onnistui tiivistämään näyttämölle koko elämän ja tunteiden kirjon, kun yllättävä, intohimoinen rakkaus syttyy keski-ikäisten, erilaista elämää elävän naisen ja miehen välille.
Francescan ja Robertin tunteet tihenevät, pääosissa Marjaana Viitanen ja Sami Saikkonen. Kuva: Mikkelin teatteri
Hiljaiset sillat on erityisesti naisen tarina. Francesca Johnsonin joutuu yhtäkkiä valinnan eteen. Olisiko jätettävä perhe, tasainen ja ennalta arvattava arki hyvän miehen ja kahden lapsen kanssa vai lähdettävä kokonaiseksi tekevän rakkauden herättäneen, maailmalla liikkuvan valokuvaaja Robert Kincaidin mukaan?
Francescan ja Robertin intohimo muuttuu todeksi. Kuva: Mikkelin teatteri
Francesca ja Robert viettävät neljä päivää yhdessä ja siitä muodostuu molemmille koko elämä.
Yritin parhaani mukaan ymmärtää mitä tapahtui niiden neljän päivän aikana, kun ajauduimme toisiamme kohti. Nyt tajuan, että neljällä päivällä tai miljardilla valovuodella ei ole mitään eroa. (Robert Kincaid)
Francesca on Iowassa olevan maatilan emäntä, joka on alun perin italialainen. Miehensä Richardin hän tapasi toisen maailmansodan aikana kotikaupungissaan Napolissa. Tarina alkaa, kun Francescan kuoleman jälkeen lapset Carolyn ja Michael löytävät äitinsä päiväkirjan.
Michaellin, Francescan pojan on vaikea ymmärtää äitiään. Pojan roolissa Tuomas Turkka. Kuva: Mikkelin teatteri
Francesca oli jäänyt neljäksi päiväksi kotiin miehen ja lasten lähtiessä maatalousnäyttelyyn naapurikaupunkiin ja on tyytyväinen muutaman päivän omasta ajasta. Yhtäkkiä pihaan ilmestyy tuntematon mies kysymään tietä Madisonin katetuille silloille. Mies on National Geographicin valokuvaaja. Francesca lähtee opastamaan ja pyytää miehen illalliselle.
Mikkelin teatterin toteutus onnistuu. Tarina kantaa intensiivisesti alusta loppuun ilman herpaantumista. Francescaa näyttelevä Marjaana Viitanen tuo esiin naisen tunteet ja tuntemukset paikoin suorastaan viiltävästi. Rooli vaatii herkkyyttä esittää kypsän naiseuden puhkeamista, rakkauden tunnustamista ja siitä luopumista perheen hyväksi. Tässä kaikessa Viitanen on kuin olisi elämänsä roolissa.
Sami Saikkonen on sopiva Robert. Roolihenkilö on poikamaisen karski, maailmaa nähnyt ja ilman kiinnekohtia paikkoihin ja ihmisiin. Kunnes Francesca pysäyttää hänet. Saikkosen ilmaisu on sujuvaa ja koskettavaksi kohoaa lopun miehinen tunteiden tunnustus.
Näyttämödramatisoinnissa on mainiolla tavalla lomitettu Francescan lasten osuus, jotka ovat toisinaan mukana samoissa kohtauksissa äitinsä rakkaustarinassa. Mies- ja naisnäkökulma eroavat aluksi aika tavalla toisistaan. Tytär ymmärtää, poika ei pysty hyväksymään toista miestä äidin elämässä.
Naapuri ja naapurin asiat tunteva Marge ja Francescan tytär Carolyn, rooleissa Anu Pekkarinen ja Pauliina Hukkanen. Kuva: Mikkelin teatteri
Lavastaja Veli-Matti Itkonen on luonut toimivan ja tarinaan visuaalisesti sopivan miljöön, jossa on iowalainen, keskiluokkainen 1960-luvun koti jenkkijääkaappeineen. Silta maalaismaisemineen on saatu sijoitettua kodin oven taakse taustalle.
Näyttelijät tekevät hyvää työtä. Francescan aviomiestä Richardia esittää Vintte Viitanen ja lapsia Carolynia Pauliina Hukkanen ja Michaelia Tuomas Turkka. Virkistävän uteliaana, kaikkeen puuttuvana naapurin rouvana Margena on Anu Pekkarinen.
Hyvän tiimityön jälki näkyy kokonaisuutena, jonka osat ovat paikoillaan. Mikkelin teatterin Hiljaiset sillat on itsenäinen teos.
