Hiljaiset sillat Kouvolan teatterissa, voiko paremmin viikonlopun aloittaa. 1990-luvulla luin kirjan, Robert James Waller: Hiljaiset sillat. Siitä jäi niin vahva mielikuva henkilöistä, että kun sitten näin elokuvan, en päässyt millää sen kanssa sinuiksi. Onneksi aika on tehnyt tehtävänsä ja olen unohtanut ne kirjan henkilöt ja niin ollen lähdin katsomaan Kouvolan esitystä lähes puhtaalta pöydältä.
Kouvolaan Hiljaiset sillat on ohjannut Jukka Keinonen, jonka ohajukset ovat kyllä ihan parhaimmasta päästä. Keinonen on ohjannut Hiljaiset sillat aiemmin Seinäjoelle, jolloin se oli puhenäytelmä. Nyt kun siitä on tehty musikaali, Jukka Keinonen tarttui toimeen ja hyvä, että tarttui, koska lopputulos on mitä parhain!! Sävellys ja sanoitus on Jason Robert Brown'n.
Aikoinaan mietittiin ja arveltiin, onko Hiljaiset sillat Robert Waller'n omakohtainen kokemus, sillä onhan päähenkilöllä sama nimi ja molemmat ovat kuvanneet siltoja. Kuitenkin väitettiin, että ihan on fiktiivinen tarina, mutta hieno sellainen.
Kuva: TAVATON media
Tarina alkaa idyllisesti, missä Bud ja Francesca ovat asettuneet perheeksi ja nopeasti etenee ajassa niin, että heillä on jo kaksi lasta ja Bud on lähdössä lasten kanssa maatalousmessuille. Franceska jää yksin kotiin muutamaksi päiväksi....
Panu Poutanen on niin ihana Bud, jotenkin sellainen maanläheinen jurrikka, joka rakastaa vaimoaan ja ei meinaa osata olla lastensa kanssa.
Satu Lemola on Francesca ja kaikki tunteet pelisssä! Kuinka haluaa olla yksin ja nauttia olostaan, kunnes pihaan ajaa Robert...
Kuva: TAVATON media
Robert on kiertävä valokuvaaja, joka tulee kysymään tietä vielä yhdelle sillalle. Heillä alkaa heti jotenkin säkenöidä. Sami Kosola on niin valloittava Robert, että kyllä vaan välittyy koko tunneskaala ihan täysillä! Kosola ja Lemola ovat vieläpä sellaisia laulajia, että äänet hivelivät taivaan kantta. Sitä ihastuksesta mykkänä vaan seurasi, miten se ääni kulkee.
Musikaalin biisit eivät ole mitään sieltä helpoimmasta päästä, vaan ovat jokainen suoranaisia taidonnäytteitä. Neljän päivän suhde - vaikka Francesca pettää Budia, niin se vaan jotenkin suodaan.
Kuva: TAVATON media
Naapurissa asuvat Marge ja Charlie ovat lutunen vanha pariskunta. Johanna Heimonen ja Veli-Matti Karén nostattavat hymyn huulille omilla reploillaan, niin osuvia ja hyväntahtoisia ne ovat.
Kuva: TAVATON media
Budin ja Francescan lapset, 14-vuotias Carolyn ja 16-vuotias Michael nahistelevat ihan niin kuin kuuluukin. Tiina Winter ja Markus Waara ovat eläytyneet osiinsa varsin uskottavasti.
Kuva: TAVATON media
Jos on laulettu upeillä äänillä, niin entäs sitten se soitanta! Melkoinen porukka kapellimestari Iikka Kahrin johdolla on pannut nuotit oikeaan jonoon!
Ajallisesti tarinassa edetään paljon, vaikka viivytäänkin aika kauan niissä neljässä päivässä. Mukana on nimittäin Francesacan roolissa myös Satu Taalikainen, jolloin Francesca on jo iäkäs. Melko herkkää.
Ihan huikea lavastus on Sanna Halmeen ja se on totisesti vaikuttava. Esa Kurrin valosuunnittelu vielä kruunaa kokonaisuuden. Kaunis puvustus on Sari Suomisen. Kaikki toimii niin yhteen, että koko paketti on herkullista nautittavaa.
Kuva: TAVATON media
Mitä Robert ajattelee?
Kannattaa käydä katsomassa musikaali, mikä on niin kaunis, koskettava ja sydämellisellä taidolla tehty!
Kini Laine
