Siitä onki joku aika, ku erellisen kerran juotihin Hiliman päivän kaffeet. Se viimmeenen kerta ennen koronaa oliki ikimuistoonen, tai melekeen.
Vihiitty aviomies eheretti, notta pirettääs Hilimat marraskuun pimeytehen. Oliki eherotoonta jäläkikätehen ajatelles, ku tuli muutaman vuoren juhulakielto.
Hilima rupes tälläämähän siitä paikasta juhulakaffeja. Se oliki urakka, ku ihimiset on tullu nykyään niin surkian allerkisiksi. Piti mennä kirkolle asti hakemahan kluteenittomia jauhoja ja ettimähän kaikellaasta mairotoonta. Löytyyhän niitä värkkiä, mutta karialanpiirakoota saa syörä vain sellaaset joiren maha kestää. Sitte vielä riapeetikot päälle. Sakariinia on meirän kylän omas kookaupaski, onneksi.
Kuva: cc-by-sa Amusa.fi
Katoon pöytähän isuäireen myrnat ja häälahajaksi saarut hopiaaset kermakot ja sokurikupin. Ne on niin koriat, ja melekeen räävyn joka kerta ku muistan vanhaa Ottiiliaa, joka otti ne kaapistansa ja antoo lahajaksi.
Vihiitty aviomies oli tosi syyllisen näköönen ku se luiskahti pihalle seliän takaa. Menin peräs, ja sieltähän se löytyy liiveristä tilikittemäs halakopinon reikiä. Oli laittanut pöllit rinkihin siihen vierehen. Alootin heti saarnaamisen, notta ny ei kyllä miesväki lähäre halakopinolle hellapuita hakohon. Päästihin oikeen reiruhun praatauksehen, notta saako krannin Artturille tarioolla. Se ku tuloo pöhönähän heti ja rupiaa höpäjämähän kaikellaasta ja sitte sen akka haukkuu isäntäväen. Mitäs siinä, isäntä päätti, notta antaa Artturin höräätä ja että sen akalle pitää laittaa nisua kurkkuhun, notta pysyy hiliaa.
Krannin väjet tuli ja sukulaasia kirkolta ja kyliltä. Jonku joukos tuli isookikkinen akka, keltaanen (väriätty) kuontalo hartioolla ja kukkaanen tanttu päällä. Se tormas kohta vihiityn aviomiehen rinnuksihin kiinni ja sanoo oikeen heliää, notta meirän Tuppu-kultako se siinä. Muut kattoo pitkää pariskuntaa ja sitte Hilimaa. Mikäs siinä, menin käsi pitkällä sanomahan päivää ja kysymähän, kuka vieras on. Se oli kuulkaa Koppelomäjen Hilikka sieltä peräkylästä. Ennen aikahan se hyppäs vihiityn aviomiehenki peräs, ku se tahtoo päästä maanvilieliän kans naimisihin. Aika monta hyppööskohoretta sillä kerkis olla ennen ku se katos maalimalle. Ilikes sanua, notta voi kuule ookko sä Hilima, en meinannu tuntiakkaa, ku aikaa on kulunu. Miehet säilyy kuulemma paremmin. Hilikka oli tullu käymähän kotopuoles, voi iankaikkinen juhulakalu.
Istuttihin sitten kaffipöytähän. Hilikka ilimootti heti alakuhun, notta sillä laktoosivaivaa ja keliakiaa ja että se on allerkinen vaniljalle… en puhunu mitää, ku olin merkannu erityystuottehet. Hilikka lappas tassillensa kaikkia sekaasin, meni istumahan vihiityn aviomiehen vierehen ja piti sesonkia yllä. Vihiitty aviomies sähkötti silimillänsä, notta mun pitää olla hiliaa ja ihimisiksi. Muutoon oli oikeen mukavaa hämäräiltaa ja kynttilät paloo koriasti ikkunoolla ja pihalla.
Hilikka katteli mua häjysti ja kysääsi yhtäkkiä, notta muistanko ku nähtihin erellisen kerran. Esikoonen oli syntyny ja se tälläs ittensä kattomahan. – Olit kuule justihin kikkivieroolla, ja se teirän kersa kariuu ku mikä. Sellaasta se on ensimmääsen kans. (Voi sen iankaikkisen kikkiliisa!)
Juotihin kaffetta muutoon ja laulettihin Hilimoolle. Rupes vissihin rasittamahan Hilikkaa, ku seuralaanenki häipyy miesten kans liiverihin. Siinä se kehuu myrnakuppi kouras, notta nykyään on niin ihanaa, ku ei tartte enää tiskata kaffikuppia. On kuulemma kaupungis muorinmukaasta kitata kaffinsa valakoosesta vahavasta mukista. Ja vielä ilikes epäällä, notta maalaaset on rumputiiaasia sen takia, ku juhulis syörähän kaakkuja ja laitetahan kermaa kaffihin. Se kattoo pöyrän tiikerikaakkua ja kermakräämikaakkua. Oli miten oli, mutta Hilikka oli rasvannu ainakin oman vöötärönsä hyvästi vahavaksi. Lähti se lopulta, ja kävi kiittämäs isäntää liiveris. Oli kuulemma hankkinu ittellensä vielä isoon ryypynki.
Illalla vihiitty aviomies kiitteli ja kehuu, ku en ruvennu änkkäämähän. Taisi nähärä naamasta, notta kohta tuloo. Muuten, ei tainnu Hilikka havaata, notta sen sukat oli rauskat linkoosta, jokka oli aika vahavat.
Istuttihin yhyres ilta loppuhun ja vaharittihin elokuvaa. Lämmitti, ku oli palio laulua ja praataamista. Meirän kylälääset on sitte oikiaa sakkia.
Hilima
Höräätä = puhua joutavia
Kikki, kikit = rinnat
Kikkivieroo = imeväisen vieroitus
Hypätä = käydä tansseissa, riiatakin
Rumputiiaanen = vyötäröltä lihava nainen
Rauska = rikkinäinen
Linkka = nilkka
