Laitoon tuollaasen vetävän otsikon, vaikka ei mulla mitää suurta asiaa oo. Helemikuuta taivalletahan kevättä kohorin, kuunnellahan uutisia ja nööpätähän välillä, notta on kaluumet kipiänä. Oikeen hyvä alipi tälläänen iankakkisen pehemoonen lumiki – ei parane ruveta miestelemähän pehemoosis mossalehis. Hajin sukset kokilta, mutta ei niitä tarvittu.
Talaven seliäs on ollu aikaa hilijaaselle elämälle, ku se on niin muorikasta. On daunsiftattu! (Osaa Hilimaki vähä kieliä.)
Tuli ehtoolla mielehen lapsuuren kylän Kaappoo, sellaanen sahuri. Se oli palio se. Kerran Hilima pääsi pikkuflikkana vaarin kans käymäs sahanpäällä, ku sillä oli Kaapoolle asiaa. Oli siellä ihimeellistä, ja sattuu vielä ruokatunti. Kaappoo avas reppunsa ja söi samalla ku miehet toimittivat asiansa.
Kuva: papunet.net
Tuli vesi kielelle. Vanha koskenkorvapullo oli täynä maitua ja Kaapoon akka oli leikannu sellaasesta sekaleivästä pitkiä siivuja, joiren päällä oli voita ja pannus sulatettua läskiä. Ja kaksi kokonaasta kananmunaa. Onneksi Kaappoo huomas, notta pikkuflikalla on näläkä ja taittoo leivästä palan. Että se oli hyvää, samanlaasta kylymää läskiä, josta mumma teki soosia (sellaasta ihanaa kirkasta, johka kastettihin leipää).
Kaappoo oli kuulemma ”sellaanen” – aina lauantaiehtoona se otti monta ryyppyä. Kerran se tuli vaarille kylähä ja miehet meni istumahan saunanerustalle. Mumma oli tosi moholos, ei puhunu mitää ja rupes leikkaamahan matonkuteeta lauantaiehtoolla. Mulle laittoo puurua ja sanoo, notta ny ei teheräkkää limppisoppaa. Hilima meni miesten seurahan istumahan ja kuuntelemahan juttuja. Kaappoo ei oikeen tykänny, mutta vaari antoo olla.
Siinä ne istuu ja ähkyy aina välis. Yhtäkkiä Kaappoo nauroo ja tierättäkö mitä: sen hampahat tuli suusta pihalle. Joo, kaikki kerralla ja sitte ne meni takaasi. Ei sitä voinu uskua.
Siitä paikasta Hilima hyppäs tupahan ja peilin etehen kattomahan, kuinka ne tuloo pihalle. Vaikka kuinka väänti suuta ja kieltä, Hiliman riisiryynit pysyy paikoollansa. Mumma kysyy, notta mitä jukelin tähären Hilima seisoo lavittalla peilin eres. Ku se kuuli, se nauroo notta veret tuli silimihin. Kaapolla oli sellaaset hampahat.
+++++++++
Kerran Kaapoon akka tuli mummalle kylähän ja ne sipaji ja joivat kaffia. Akka kaatoo kaffin tassille ja laittoo siihen sokuripalan. Hilima kuuli sen verran, notta kyllä siitä saa maksaa koko ikänsä ja mistä neki rahat ottaa ja että ny se huorapukki saa luvan pysyä kotona ja että mitää syrämentippoja ei hajeta Seinäjoelta. Sitte ne puhuu, notta se on poika ja että Kaappoo kulukoo vatta kenollansa, ku sillä ja akalla on kahareksan fllikkaa. Niillekää kuulemma oo kertuukia.
Mumma hyppäs kokille ja rupes mylläämähän renttujansa. Löytiki aika monta tanttua ja kaatia ja kolomet kenkut. Sanoo akallen, notta niistä voi pienentää. Oli se kiitollinen, ku sai vielä murupussit joukkohonsa. Mumma ei seliittänyt sitä huorapukkia, mutta Hiliman pisti vihaksi ne murupussit.
+++++++++
Kävi meillä toinenki akka. Se oli nuorenpuoloonen, melekeen kaikki hampahat suus. Sillä oli joukos kersa, keltatuukkaanen poika, joka käpääli kaikkia eikä se äitee kieltäny yhtää. Sen nuoren akan nimi oli Viliina ja se asuu yksin sen poijan kans. Siinä se rääkyy penkillä ja ihimetteli mummalle, ku rahaa ei tullu enää ja mitä sitte.
Hilima laitoo korvat ruutulle. Mumma oikeen pahkuu ja sanoo, notta ku Viliina on vielä nuori, pitää kattua etehensä ja siepata naapurin Salttu, vaikka se ei ollu ihan nuori enää. Oli sellaanen vanahapoika. Viliina kimmurteli notta se on niin ruma. Mumma toimitti vain, notta pitää kattua tupaa eikä naamaa. (Sanoo sitte jäläkehen päin, notta kaikellaasia seki ruusu kuvitteloo – nuttura ku luumu ja vatta ku rumputiiaasella.)
Saltulla oli komiat häät. Aika mies se Salttu. Viliina sai vielä yhyreksän kersaa eikä se koskaa enää kaurastanu mummalla. Mourus vain, notta ku on niin palio työtä ku kersoja tuloo joka ohorille. Ku se Viliina sai niitä aina vaan, kylälääset rupes karahteeraamahan sitä emännäksi. Siitä se tykkäs.
Sitä on eletty tosisnansa. Erootuksena, notta mukuloota syntyy ja kylälle rakennettihin kansakoulu. Se oli ennen pilleriaikaa.
Menkää lontimahan lossakoolle, teköö eetvarttia luntuumille!
Nööpätä = virkata
Kaluumet = ranteet (myös rannekkeet)
Mossales = tässä yhteydessä talvilenkkari / pihakenkä
Kokki = ullakko
Toimittaa = puhua
Jukelin tähäre = ihmettely, taustalla jumalan tähden
Sipaata = supista, puhua hiljaa
Kertuuki = vaate
Rumputiiaanen = vatsan kohdalta lihava (nainen)
Tanttu = tytön, naisen kokopuku
Kaati = esiliina
Kenku = pikku(sisä)kenkä
Murupussi = makeispussi
Pahkua = ihmetellä
Kaurastaa = itkeä
Mukula = lapsi
Lontia = kävellä hitaasti
Lossakko = suojakeli (vetinen)
Luntuumet = lantio
