Voosi oli taas vaihros ja hyvä niin. Mutta taitaa tästä uuresta tulla aikamoonen, vaikka itte sanonki. Täs ny viitti mainostaa erilaasia raakkulehia, ku niitä näyttää olovan maalima laitojansa myöte. Paree, ku vahtaa omaa kyläänsä ja tupaansa.
Kuva: cc-by-sa Amusa.fi
Meirän kyläs on väkiä vaihtunu. Pössö-Kaisa, Isootuvan Santeri, Rönö-Maijan junttura poika ja pari mummaa jätti tupansa tyhyjäksi. Mutta on tullu uusiaki. Krannihin muutti Hiliman kaima, sellaaanen pikkuunen Hilima, joka menöö kouluhun vuoren päästä. Sillon ohkaaset kintut, mutta että se kerkiää joka paikkahan. On sillä suuvärkkiki paikallansa. Ku sanoon, notta ollahan kaimapiikoja, se vastas, notta ei tuollaasen mumman kans oo kaima, eikä vanhat oo piikoja. Hilimasta tuliki isoo Hilima ja krannin flikka on pikku-Hilima. Eletähän oikeen sovus. Isoo Hilima jättää kaakkutaikinaa reirusti kuppihin ja laittaa ropsun päälle mansikoota. Pikku-Hilima auttaa kattomahan kersaan ohojelmia ja isoo Hilima seliittää rinsessa Ruususen kohtaloota. Ollahan passeli sakki, me. (Käyy se vihiityn aviomiehenki polovella kukkoolemas, notta hän on oikia avatar.) – Koria likka. Sillä on sellaaset silimäripset, joilla teherähän vielä tihulaasia.
Syksyn pimeellä oli pakko myöntää, notta ruppi on tullu kankiaksi. Iänikuunen puuräkkyjen kantaminen otti aviomiehellä syrämmen päälle ja Hilima tarttis uuret polovet. Hajettihin lumitöihin apulaasta, ku kranni kehuu yhyren taloon kloppia. Ku lunta tuli ku siperias, niin pyyrettihin sitä lapioottemahan. Tuli se, kattoo meirän mantua ja totes, notta ei hän tällääsehen rupia. Lupas portahat ravata. Manattihin yhyres, mutta ollahan päriätty ja orotetahan lämpöösiä. Mikäs auttaa, jos klopin äitee on rutukiima ja isä tykkää käyrä kirkonkylän paaris. Pikkuunen Hilima kuuli mitä puhuttihin ja sanoo, notta heiränki kissillä on kiima. Sillä on kuulemma hampahat kipiät.
Ollahan eletty hiliaa, mitä ny kaupas käyty liniapiilillä pakkaasen takia. On jotaki uuttaki. Krannin punaanen Salttu muutti meille. Hajin sille kokilta oikeen mukavan paffilooran ja laitoon sen muurin kylykehen, rasuja pohojalle. Salttu pörrää ja keherää ja tykkää. Kissi on tosi helluunen ja kotoonen, vaikka onki tirsmu.
Isäntä kantoo konttuurikamarihin eresmennehen suutarin suutaritämpyylit ja niitä se puhuristaa joka päivä. Tämpyylit oli taloos, ku ostettihin tämä. Pitääs olla viriä ja kiinnostunu, mutta ku ei. Ei sekää tykkää tonkia isuäireen lusikooren valamistusvuosia.
Ny orotethan, kuka toimittaa uurenvuoren tervehryksen. Vaaliista pitää puhua hyvin tarkasti, mutta tämän verran voi sanua, notta orotetahan. Koriaa väkiä ne on.
Ku seuraava pakkaasjakso tuloo, pakkaaset pitää järiestää ja siivota.
Helemikuuta Hilimalta, isoolta ja pikkuuselta ripsihilimalta.
Hilima
