Monumentaalista Helsingin päärautatieasemaa on uudistettu kuuden vuoden ajan ja kauas näkyvä kellotorni avautuu ensimmäistä kertaa yleisölle. Marraskuun 1.päivänä uusi tapahtumakeskus ja panimoravintola aloittavat toimintansa kellotornissa ja mukana on oma panimo – Elielin alkuperäisen ajatuksen mukaan.
Kellotornin Olympiasalista on näkymä asemahalliin ja rautatientorille. Kuva: cc-by-sa Amusa.fi
Arkkitehti Eliel Saarisen suunnitteleman rautatieaseman läpi kulkee päivittäin 250 000 ihmistä. Asema on kenties tunnetuin suomalainen rakennus ja se on lailla suojeltu. Siksi viime vuosien muutostyöt ovat vaatinut tarkkaa suunnittelua ja yhteistyötä. VR:n hankepäällikkö Jani Jääskeläinen ja Museoviraston yliarkkitehti Mikko Mannberg kiittelevät toisiaan hyvästä yhteistyöstä, jolla arvokkaan rakennuksen toiminnallisuus on säilytetty ja samalla kunnioitettu alkuperäistä arkkitehtuuria.
Kellotornin portaikko, jonka alkupäässä on uudet portaat ja loppupäässä alkuperäiset portaat. Etualalla on alkuperäistä kaidetta. Kuva: cc-by-sa Amusa.fi
Kellotornin tilat edustavat kokonaan uutta mahdollisuutta yleisölle käyttää tiloja. Sisältä löytyy tapahtumakeskus, panimoravintola sekä aito olutpanimo, joka on tiettävästi ainoa laatuaan millään päärautatieasemalla Euroopassa. Uusissa tiloissa toisen kerroksen Olympiasalissa on mahdollista pitää 300 hengen tilaisuuksia ja näkymät ovat sekä asemahalliin että rautatientorille. Sali valmistui olympialaisten jälkeen vuonna 1957-58.
Kellotornin kellokoneistoa. Kuva: cc-by-sa Amusa.fi
Kellotorni on todellinen maamerkki ja sen korkeus on 49,6 metriä Opastettuja kierroksia on tulossa ylös kellotorniin ja niitä toteutetaan 20 hengen ryhmille. Asemarakennukseen kuuluu mielenkiintoisena yksityiskohtana presidentin odotustila lähellä lähtöraiteita. Presidentin kanslia luopui siitä vuonna 1986 vähäisen käytön takia ja tila kuuluu nyt VR:lle.
Eliel Saarinen voitti rautatieaseman suunnittelukilpailun vuonna 1904, mutta sai paljon kritiikkiä liian kansallisromattisesta muotokielestä. Arkkitehti kävi useissa Euroopan maissa tutustumassa rakennuksiin ja esitti uuden modernin, art deco -henkisen suunnitelman. Se hhyväksyttiin ja päärautatieasema valmistui vuonna 1919.
VR:n entinen arkkitehti Pirjo Huvila teki aiemmin töitä koko Suomen rautatieasemien kanssa ja keskustelemassa Museoviraston yliarkkitehti Mikko Mannbergin kanssa. Kuva: cc-by-sa Amusa.fi
Yliarkkitehti Mikko Mannberg painottaa arkkitehtonisen eheyden säilyttämisen tärkeyttä. Uudistusten ja uuden tekniikan vaatimusten täytyy olla sopusoinnussa rakennuksen alkuperäiseen arkkitehtuuriin. Päärautatieaseman tiloja on remontoitu osa kerrallaan, sillä sitä ei voi sulkea tietenkään kokonaan. Uudistusten budjetti on noin 60 miljoonaa euroa. Mannbergin mukaan tilojen alkuperäinen toiminnallisuus on ollut tärkeä tekijä ja samalla on tehty hallittuja muutoksia, joissa on oman ajan jälki.
Tämän vuoden lopppun mennessä on avautumassa asemahallissa sijaitseva ravintolatila, jossa on näyttävä Eero Järnefeltin, A.W. Finchin ja Ilmari Aallon Maisema Kolilta -jättimaalaus. Teos valmistui vuonna 1911 ja se on ollut osa Suomen kehitystä itsenäiseksi valtioksi. Se on lisäksi Suomen suurin öljyväriteos. Vaativa konservointi työ toteutettiin poikkeuksellisesti paikalla ja teos on arvokkaasti paikoillaan alkuperäisine väreineen. Uusi ravintola on saanut jo nimen ja se on Taulu. Luvassa on valkoisten liinojen ravintola, kahvila ja after work -baari.
Eliel Saarinen kuvassa vähän yli 20-vuotiaana. Kuva: cc-by-sa Amusa.fi
Päärautatieasemaa voidaan pitää kokonaistaideteoksena. Viime aikainen kehittäminen lähti liikkeelle VR:n hallinnon siirtymisestä pois asemalta ja kun siipi myytiin pois Grand Central -hotellin käyttöön. Uusia ravintoloita ja palvelupisteitä on ilmestynyt aseman tiloihin ja aletaan olla lähellä valmistumista. VR:n tavoitteena on tehdä päärautatieasemasta läpikulkupaikan sijaan määränpää.
Mitähän Eliel ajattelee tästä? Varmasti hyvää, asema on käytössä ja luo isolle kävijämäärälle mahdollisuuksia kohtaamisiin kulttuurisen kauniissa tiloissa. Onnittelut siitä!
Marja Jähi-Salo
