Tampere Film Festival -lyhytelokuvajuhlia, eli Filkkareita, vietettiin tuttuun tapaan maaliskuun alussa 6.–10.3.
Laaja kattaus lyhytelokuvia levittyi ympäri Tamperetta, ja ohjelmistossa nähtiin kaikkea mahdollista avantgarden klassikoista englantilaisen Darren Walshin animoimiin mainoksiin ja roskan kuninkaaksi tituleeratun John Watersin kulttielokuvaan Female Trouble (1974).
Recuerdo of Two Sundays and Two Roads That Lead to the Sea. Romeo Vitugin.
Filkkareiden tämän vuoden teemamaita olivat Kiina ja Filippiinit. Fokuksessa Filippiinit sarjassa nähtiin upeita kuvauksia saarivaltion elämästä, kuten kadonneeksi luultu filmi Recuerdo of Two Sundays and Two Roads That Lead to the Sea (1969). Romeo Vitugin ohjaus kertoo Navotasin kaupungista ja merenrannalla suoritettavista rituaalisista hautausmenoista. Siinä missä paremman luokan vainajia saatellaan tuonpuoleiseen soittokulkuein autosaattuessa, köyhän perheen lapsen hautaamisen suorittavat aamuyön hiljaisina tunteina ainoastaan lähisukulaiset, ja juhlahousujen sijaan haudankaivajalla on päällään vain pyjama.
Nilda. Joy A. Aquinon.
Ajan vääjäämättömyyttä ja kaiken katoavaisuutta sivuaa myös Joy A. Aquinon kolmikanavainen teos Nilda (2012). Lyhytelokuva pohjautuu Angelo Lacuestan novelliin, ja käsittelee hienovireisellä tavalla aikuiseksi varttuvan pojan muistoja ensirakkaudesta. Herkkä kuvakerronta ja upea leikkaus tukevat unenomaista tarinaa. Nuoruuden rakkauden teemaa käsitellään myös The Last Toll (2010) elokuvassa, jossa kellonsoittajaksi kotikyläänsä jäänyt Anselmo ja hänen lapsuuden ystävänsä ja teini-iän rakastettunsa Agnes kohtaavat toisensa vanhoilla päivillään. Remton Siega Zuasolan ohjaus tavoittaa oivallisesti ajan pysähtyneisyyden ja paikoilleen jääneen yksilön tyhjyyden tunteen.
The Eternity. Raymond Redin.
Oman lukunsa filippiiniläisten lyhytelokuvien historiasta ansaitsee myös Raymond Redin ohjaus The Eternity (1983). Lyyrisen ahdistavassa elokuvassa mies yrittää löytää töitä, mutta painaijaiset sekoittuvat hänen arkeensa. Lopulta hän ajautuu etsimään kirjaa, jonka kerrotaan sisältävän ohjeen ikuisen elämän mahdollistavaan eliksiiriin. 8 mm filmille kuvatun teoksen kuvakerronta on koukuttavaa ja aistivoimaista. The Eternity mietityttää vielä pitkään katsomisen jälkeenkin, ja se on ehdottomasti eräs kiinnostavimmista näkemistäni lyhytelokuvista.
Aasialaisten elokuvien lisäksi Filkkareiden ohjelmaan sisältyi myös lukuisa määrä kansainvälisen ja kotimaisen kilpailusarjan näytöksiä, sekä Tarinoita Pohjolasta esityssarja, joka tarjosi retrospektiivi näytökset Finona Jonuzilta, Zaida Bergrothilta ja Jonas Selberg Augustsénilta, kattauksen saamelaisia elokuvia sekä kahdeksan naisohjaajan filmeistä koostuneen esityksen Mental Nord.
Höstmannen. Jonas Selberg Augustsén.
Jonuzin, Bergrothin ja Augustsénin ohjauksia yhdistää toisiinsa huumori ja nuorten aikuisten maailmat, tosin Jonuzin filmit kulkevat huomattavasti tummemmissa vesissä kuin vaikkapa Bergrothin Heavy Metal (2006) tai Augustsénin Myrlandet (2011). Ihastuin Augustsénin elokuvien pohjoiseen pähkähulluutteen, sillä harvoin vastaan tulee yhtä sekopäisiä tarinoita kuin karanneesta vasikasta kertova Kalven och Friheten (2005). Elokuvassa kuvausryhmä laatii eläimen saarrossuunnitelman ja juoksentelee pelloilla tavoittelemassa karkulaista, ja juuri, kun he ovat päivien odottelun jälkeen tavoittamassa vasikan, omistaja ampuu sen. Myös kahdesta syrjäytyneestä meänkielisellä aluella asuvasta miehestä kertova Höstmannen (2010) on mieleenpainuva tarina ihmisen perustarpeista. Toisen kaveruksista on pakko saada kahvia ja ja toisen purkaa tunteitaan, tai pää hajoaa. Vaikka meinaa se kallo haljeta myös runo-cd:n kuuntelusta, kun toverusten auto suistuu “lyriikin” aiheuttaman kiistan päätteeksti syksyiselle suolle.
