Näyttelyssä tutustutaan Akseli Gallen-Kallelan mentoroimiin nuoriin taiteilijoihin, joita hän ohjasi eteenpäin urallaan Albert Edelfeltin jalanjäljissä. Gallen-Kallela ei ollut perinteinen taideopettaja, vaan hän kannusti taideopiskelijoita löytämään oman ilmaisunsa sekä kehittämään taitojaan ahkeralla harjoittelulla. Kuraattori Laura Gutmanin tutkimukseen perustava näyttely nostaa esille, kuinka Gallen-Kallelan oppiin hakeuduttiin läpi hänen uransa aina 1890-luvulta 1920-luvun loppuun saakka.
Kuraattori Laura Gutman. Kuva: Merja Yeing
Nuorten taiteilijoiden hakeutuminen Gallen-Kallelan oppiin on ristiriidassa yleisen mielikuvan kanssa Gallen-Kallelasta erämaan yksinäisyyteen pakenevana taiteilijana. Todellisuudessa Gallen-Kallela viihtyi yhtä hyvin yksinäisyydessä kuin muiden taiteilijoiden seurassa.
Akseli Gallen-Kallela Kansallismuseon freskon Sammon puolustus edessä. Kuva: Wikipedia
Gallen-Kallelan tarjoama opetus nähtiin vastakohtana Suomessa tarjottavalle akateemiselle taideopetukselle. Hänen paras neuvonsa oppilailleen oli kehotus lähteä opiskelemaan Pariisiin ja sitä kautta tutustumaan muihin taiteilijoihin kansainvälisissä taidekouluissa. Hänen oppilaakseen hakeutuneet taiteilijat muistavat Gallen-Kallelaa kohtaan tuntemansa kiitollisuuden ja hänen mentorointinsa merkityksen uralleen.
Näyttelyssä kerrotaan siitä, kuinka Gallen-Kallelasta 1893 tuli roolimalli Wilho Sjöströmin ympärille muodostuneelle kapinalliselle taiteilijaryhmälle, kuinka Kalela antoi Gallen-Kallelalle uusia mahdollisuuksia ottaa vastaan nuoria lahjakkuuksia, kuten Hugo Simbergin, Eric Ehrströmin, Carl Bengtsin ja Alpo Sailon vuosina 1895–1900, ja kuinka hän jakoi vuonna 1898 Beda Stjernschantzille Italiassa tekemiään havaintoja freskomaalaukseen liittyen. Positiivinen kommentointi ja kannustukset olivat käänteentekeviä myös Eero Nelimarkalle, Ester Kumlinille ja Martta Wendelinille.
Akseli Gallen-Kallela, Eric Ehrströmin muotokuva 1906. Kuva: Jukka Paavola
Nuorten taiteilijoiden mentoroinnista muodostui elämäntapa Kalelan erämaa-ateljeessa vietettyinä vuosina ja Porvoossa 1921–1923. Sama tapahtui uudestaan Tarvaspäässä sekä Korpilahdessa vuonna 1928, kun Gallen-Kallela hyväksyi oppilaakseen taiteilijoita Amerikasta sekä Ruotsista.
Lukuisten muistojen, tunnettujen ja unohdettujen taiteilijaopiskelijoiden luonnosten, maalausten ja veistosten ansiosta Gallen-Kallela nähdään uudessa valossa mentorina ja useiden suomalaisten taiteilijasukupolvien kunnioittavana ja haastavana taiteilijamestarina.
Hugo Simberg, Maisema Ruovedeltä noin 1897. Kuva: Jukka Paavola
Taiteilijat: Akseli Gallen-Kallela, Thyra Ahlström, Carl Bengts, Eric O. W. Ehrström, Kirsti Gallen-Kallela, Ester Helenius, Georg von Hueck, Aarno Karimo, Ester Kumlin, Eero Nelimarkka, Alpo Sailo, Vilho Salo, Lauri Santtu, Hugo Simberg, Wilho Sjöström, Beda Stjernschantz, Martta Wendelin ja Nils Wikberg.
