Hyppää pääsisältöön
Marja Jähi-Salo / 08.07.2019

Tulinen tango huipensi Kaakon Kamarimusiikin päätöspäivän yhdessä Mozartin kanssa

Mozartin fagottikonsertto ja Libertango siivittivät Kaakon Kamarimusiikin päätöspäivän nousujohteisiin huipennukseen.  Lauantaina 6.7. pidetyt konsertit Mostly Mozart ja Viimeinen tango Virolahdella tarjosivat musiikillisen herkkupalan toisensa jälkeen.
 

Kaihoisista sävyistä iloiseen allegroon päättyvä Wolfgang Amadeus Mozartin Jousikvintetto g-molli johdatteli säveltäjän seuraavaan ohjelmanumeroon, d-duuri fagottikonserttoon. Jo ensi tahdeista lähtien teos imaisi mukaansa tunteiden syövereihin ja kuulija tunsi itsensä etuoikeutetuksi.  Oli mahdollisuus kuulla teos kansainvälisillä konserttilavoilla solistina esiintyvän fagotisti Bence Bogányin soittamana.  

 

 Kuvassa on vasemmalla tanssipari, jotka nojaavat viistosti vasemmalle.  Naisella on päällään tummakukallinen mekko ja miehellä tunmma puku ja vaaleat kengat.  Taustalla on orkesterin jäseniä ja vasemmalta kontrabasisti, kaksi viulistia, sellisti ja fagotisti.  Kaikilla on mustat vaatteet.  Taustalla on musta flyygeli.

Libertangoa tanssimassa Alina Mustamaa ja Joonas Kainulainen.  Taustalla Petri Mäkiharju (kontrabasso), Petri Koponen (viulu),  Kirsikka De Leval Jezierski (alttoviulu), Lauri Kankkunen (sello) ja Bence Bogányi (fagotti). Kuva: cc-by-sa Amusa.fi

 

Soittajien kokoonpano sai aikaan suuren orkesterin tunnun ja niin soitinten kuin soittajienkin välillä oli hyvä vuoropuhelu.  Fagottikonsertossa soittivat Petteri Iivonen (viulu), Jukka Merjanen (viulu), Ilari Angervo (alttoviulu),  Kirsikka de Leval Jezieski (alttoviulu),  Samuli Peltonen (sello),  Petri Mäkiharju (kontrabasso) ja Sam Parkkonen (käyrätorvi).  

Mozart jatkui mainiolla Musiikillisella pilalla, jossa säveltäjä parodioi itseään huonompia säveltäjiä ja teki musiikillisia kepposia.  Yleisöä nauratettiin Retuperän WBK:ta muistuttavilla taitavasti pieleen soitetuilla käyrätorven ja fagotin singahduksilla ja viulun vingahduksilla ynnä muilla tahallisen kömpelöilla humoristisuuksilla.   Kappale tarjosi sopivaa irrottelua ja samalla valpautta vaativaa seuraamista, että pysyi mukana kaikissa jekuissa.

Mostly Mozart –konsertti päättyi J.S. Bachin kaksoisviulukonserttoon BWV1043,  jonka soittivat Kansallisoopperan 1. konserttimestarit Jukka Merjanen ja Petteri Iivonen.  Tämä oli upea päätös klassiselle osuudelle viiden päivän aikana.  

 

Kuvassa on vasemmalla on Jukka Merjanen, jolla on musta takki ja viulu kädessään.  Oikealla on Petteri Iivonen mustassa takissa ja soittaa viulua.  Molemmilla on ruskeat hiukset ja Iivosella on hiukan partaa.  Jukka Merjasen edessä on reiällinen nuottiteline.Kuvassa on vasemmalla on Jukka Merjanen, jolla on musta takki ja viulu kädessään.  Oikealla on Petteri Iivonen mustassa takissa ja soittaa viulua.  Molemmilla on ruskeat hiukset ja Iivosella on hiukan partaa.  Jukka Merjasen edessä on reiällinen nuottiteline.Kuvassa on vasemmalla on Jukka Merjanen, jolla on musta takki ja viulu kädessään.  Oikealla on Petteri Iivonen mustassa takissa ja soittaa viulua.  Molemmilla on ruskeat hiukset ja Iivosella on hiukan partaa.  Jukka Merjasen edessä on reiällinen nuottiteline.Kuvassa on vasemmalla on Jukka Merjanen, jolla on musta takki ja viulu kädessään.  Oikealla on Petteri Iivonen mustassa takissa ja soittaa viulua.  Molemmilla on ruskeat hiukset ja Iivosella on hiukan partaa.  Jukka Merjasen edessä on reiällinen nuottiteline.Kuvassa on vasemmalla on Jukka Merjanen, jolla on musta takki ja viulu kädessään.  Oikealla on Petteri Iivonen mustassa takissa ja soittaa viulua.  Molemmilla on ruskeat hiukset ja Iivosella on hiukan partaa.  Jukka Merjasen edessä on reiällinen nuottiteline.Kuvassa on vasemmalla on Jukka Merjanen, jolla on musta takki ja viulu kädessään.  Oikealla on Petteri Iivonen mustassa takissa ja soittaa viulua.  Molemmilla on ruskeat hiukset ja Iivosella on hiukan partaa.  Jukka Merjasen edessä on reiällinen nuottiteline.Kuvassa on vasemmalla on Jukka Merjanen, jolla on musta takki ja viulu kädessään.  Oikealla on Petteri Iivonen mustassa takissa ja soittaa viulua.  Molemmilla on ruskeat hiukset ja Iivosella on hiukan partaa.  Jukka Merjasen edessä on reiällinen nuottiteline.

Jukka Merjanen (vas.) ja Petteri Iivonen solisteina J.S. Bachin kaksoisviulukonsertossa. Kuva: cc-by-sa Amusa.fi

 

Taiteellinen johtaja Jukka Merjanen piti kamarimusiikkitapahtuman tunnelmaa jatkuvan nousujohteisena ja tangoilta huipensi kokonaisuuden täydellisesti.  Esillä oli argentiinalaista tangoa pääasiassa Astor Piazzollan sävellyksinä.  Säveltäjä, pianisti ja kapellimestari Tuomas Turriago oli sovittanut esitettävät kappaleet ja esitteli tangojen taustoja yleisölle. Turriagolla on omakohtainen ote latinalaiseen musiikkiin, sillä hänen isänsä on kotoisin Kolumbiasta.
 
Piazzolla on argentiinalainen, yksi maailman tunnetuimpia tangosäveltäjiä ja samalla musiikkilajin uudistaja.  Kappaleissa soi klassinen musiikki ja jazz erilaisin vapausastein.  Ohjelmassa oli Piazzollan esikuvalta, urugualaiselta Argentiinassa vaikuttaneelta Carlos Gardelilta, kappale Soledad.  Säveltäjää pidetään iskelmätangon isänä, joka muutti tangon tanssittavasta musiikista laulettavaksi.

Illan aikana kuultiin kunnon kattaus Piazzollan tunnetuimmista kappaleista, jotka erinomaisten soittajien käsissä taipuivat tunnelmasta ja hetkestä toiseen mukautuen eteläamerikkalaiseen tempperamenttiin, jossa  kiihtyvyys on nopeasti nollasta sataan tai päinvastoin. Esiintyjistä voi mainita kontrabassoa Tampereen filharmoniassa soittavan Petri Mäkiharjun, joka osoittautui tangoekspertiksi ja soittaa mm. kevyen musiikin kokoonpanoissa. Jukka Merjasen viululla oli esityksissä myös merkittävä osuus saundin rakentajana.

 

Kuvassa Tuomas Turriago soittaa Flyygeliä. Kuvassa näkyy Turriagon pää ja hartioita flyygelin takaa.  Hänellä on musta pusero ja tumma tukka. Kuvassa näkyy avattu flyygelin kansi.

Tuomas Turriago. Kuva: cc-by-sa Amusa.fi

 

Erikoisimman nimen Piazzolla oli antanut kappaleelle Michelangelo 70 ja se osoittautui kadunnimeksi, kun säveltäjällä oli vaikeuksia keksiä nimeä sävellykselleen. Mukana ohjelmassa oli myös kaksi suomalaisen tangon eturivin säveltäjän kappaletta, Toivo Kärjen Miks oot sä suruinen ja Unto Monosen Satumaa.  Jälkimmäisellä kunnioitettiin juuri edesmennyttä kaakonkulman omaa poikaa, miehikkäläläistä Reijo Taipaletta, jonka laulamana tango sai aikaan 1960-luvun alussa oikean tangovillityksen.

Viimeisenä tangona soi Piazzollan säveltämästä kolmesta tuhannesta tangosta Tuomas Turriagon mukaan kaikkien ohjelmistojen pakollinen eli  Libertango, joka mahtipontisella otteellaan jätti kesäiltaan sopivan tunneryöpyn.  Tango tulee latinan kielen sanasta kosketus ja tango kosketti!

Kaakon Kamarimusiikin kuudes kesä oli onnistunut ja saavutti uutta yleisöä.  Yleisö ja soittajat kokivat jälleen Kaakon hengen eli lämpimän vieraanvaraisuuden, välittömyyden sekä miellyttävät puitteet luonnonläheisessä ympäristössä.  Kamarimusiikin puheenjohtaja Risto Kouki totesi avauspuheenvuorossaan, että tapahtuma paranee vanhetessaan kuin vanha viulu, vai miten se olikaan? Näin se oli.