Kirjoja tulee ja kirjoja menee. Samaan aikaan viitostiellä liikkuu useampia autoja.
Kas tuolla uunituore kirja matkustaa myyntiin. Ja tuolla ne myymättömät ja lukemattomat viime syksyn kirjat kulkevat joko halpismyyntiin tai sitten ne makuloidaan. Niistä tehdään energiaa. Kirjan paikka ei ole varastossa vaan hyllyssä, mutta sen hyllyn pitää sijaita ostajien luona. Kirja reissaamassa pyörien päällä ei edusta kestävää kehitystä. Erikseen on sitten kirjastoautot, mutta niihin ei liity juuri bisnestä. (Meillä maalla kirjastoauto ja kauppa-auto käyvät samana päivänä. Arvatkaa, kumpaan on enemmän tunkua?) Tiliä tehdään kirjalla sen elinkaaren aikana monta kertaa.
Jonkun pitää kuskaamisen lisäksi myös kirjoittaa kirjat. Sanomisen tarve on uskomattoman suuri. Olipa uutinen mikä hyvänsä, verkossa siitä voi aina keskustella. Palstoja ja palstureita riittää, jopa niin että ahkerimmat palsturit tarjoavat kommenttejaan kustannettaviksi. Viestiketju alkoholiverosta Notaxesin mielestä kaipaisi enemmän lukijoita, Mimmu-83 haluaa tehdä romaanin koiransa vaatteista. Hei – mä klikkaan sulle mun idean!
Sähköposti on kätevä väline laittaa liikkeelle käsikirjoituksia tai pelkkiä kirjaideoita. Eräs rastat hankkinut nuori tyttö Kalliosta – kuva tietysti oli mukana eikä pikseleissä säästelty – kysyy, olisiko hänenlaiselleen ja –näköiselleen kirjoittajalle tilausta. Hän voisi alkaa kirjoittaa esimerkiksi scifiä tai fantasiaa, oikeastaan mitä vain jos kuva on ookoo. Hänen äitipuolensa on näyttelijä, auttaisiko asiassa? Ilmaisutaitoihin painottuvan lukion opettaja oli kehunut tytön tekstejä, kahta ensimmäistä tuotosta. Totta kai kustantajaa kiinnostaa lukea ne? Ja hei – kuvia
on lisää osoitteessa www.kitinikiomamaa.net.
Kustannustaloihin tulee suuret määrät pelkkiä käsikirjoitusideoita, riviäkään ei ole vielä valmiina. ”Minulla on hirmu rankkoja sairaala juttuja toiseksi jää kaikki sairaala sarjat tosi elämästä kaikki voisin kirjoittaa antakaa haamu kirjoittaja avuksi niin ne hyvät kirjat tehdään tiedän kyllä suuren maailman meiningin uskomattomia tapauksia on myös virka mies kunnan toilailuista eiköhän laiteta potti puoliksi jutut on päässä valmiina yhteensä ehkä tuhat sivua kolmea kirjaa ajattelin myydä tässä vaiheessa.” En tiedä onko katsottu liikaa tositelevisiota, mutta juuri se minun uskomaton tarinani ajatushaituvina on melko vähän. Sitä ei nimittäin vielä edes ole, on vasta aikomus – nimittäin päästä julkisuuteen. Nopeammin ja helpommalla pääsee, jos menee televisioon. Siellä esiintyvän ei tarvitse osata mitään, kävely riittää eikä sekään ole välttämätöntä. Riittää, että pystyy hengittämään ilman happipulloja. Toisaalta nekin voi tuotantoyhtiö järjestää, jo on muuten hyvä meininki. Kirjoittamisessa pelkkä kova hinku ja hengitys ei johda mihinkään, ei myöskään ääretön itseluottamus.
Hinkublogi on tietysti yksi tapa yrittää saada selaajien huomio. Se on muuten aika eri asia kuin lukijoiden huomio. Kirjoittaja voi hinkua jotakin asiaa ja uskoo, että blogi breikkaa ja sitä myöten löytyy ura - ja rahaa. Kuka muistaa enää Teppoa ja häneen sataa naistaan? Ei kukaan. On tullut vähän hemmetin monta jätkää jos kohta mimmiäkin Tepon jälkeen, ja anti on tyhjentynyt muutamaan riviin. Siis verkossa.
Houkutus kirjoitetun sisällön yliarvostamiselle on suuri, sillä esimerkiksi kirjaan tarvittavan merkkimäärän yhteenkasaamiseksi ei tarvita kuin parin ihmisen naamakirjamerkinnät ja kommentit. Mutta ketä se kiinnostaa, se meni jo? Kirjoitettu ei tarkoita, että se olisi ajateltu, muotoon saati muuten. Apina voidaan laittaa takomaan näppäimistöä eikä kukaan voi väittää, etteikö puuha vaikuttaisi teknisesti ottaen kirjoittamiselta. Merkkejä tulee. Hei. Apinan tekstit pitää tulkita, niin hakkailu saa sisällön: F(-1) tarkoittaa, että faarao näkee linnun lentävän kohti puuta. Vai miten se menikään? Painaako sana kevyt liikaa, kun apinan tekstejä arvioi?
Kirjastossa törmäsin painotuotteeseen, jota on markkinoitu ”maailman ensimmäiseksi Twitter-romaaniksi”. Kirjalliseksi sensaatioksi ei tuo sosiaalisen median tuottama romaani taida yltää. Se on jatkis, jota kuka tahansa on voinut tehdä – ilman sosiaalista mediaa. Verkko on ollut pitkään täynnä jatkiksia, maailma on täynnä jatkiksia. Mukanaolijat ovat siitä eniten täpinöissään, mutta erottua pitää. Muuten ei pääse tekemään tiliä.
Ei kirjoittamisessa käytetty tekniikka tuo lisäarvoa kirjan sisällölle. Kuka enää muistaa, että Mark Twain oli ensimmäinen, joka kirjoitti kirjansa koneella? Se ei tehnyt hänestä klassikkoa. Sawyer tai Huckleberry Finn ovat ihan muista syistä maailmankirjallisuutta. Kirjoja on myynnin liukastamiseksi kerrottu tehdyn myös muun muassa automaattikirjoituksella, varpailla tai yhdessä enkeleiden kanssa. Huhujen mukaan myös ehta piru on päässyt sorkkimaan joitakin kirjoja. Kirjapainoissa ei kyllä ole nähty enkeleitä eikä pirunsarvia – paitsi painokuvissa.
Hyvää käsikirjoitusta odotellessa annan ilmaiseksi seuraavat vinkit, joita saa käyttää tulevien kirjojen markkinoinnissa. Jotain ennennäkemätöntä pitäisi olla! 1) Novelliteos, joka on kirjoitettu ydinvoimalan vessassa foliohattu päässä, supikoiran näkökulmasta. 2) Romaani, jonka kirjoittajalla on pianoa soittava ara-papukaija ja 23 avovaimoa. 3) Alusta loppuun webbikameran edessä kirjoitettu fantasian rajat ylittävä sotakirja – kenraalin vaatteissa, totta kai. 4) Olen uusi vapahtajanne! Maitrayan vinkkikirja ihmiskunnalle välkehtivin väriliittein varustettuna. (Kylkiäistuotteena ihmeitä tekevä vesitikku.)
Kirjoittelemisiin.
<3>
