Sulasolin Hämeen piiri konsertoi Janakkalan kirkossa 40-vuotiskonserttinsa sunnuntaina 4.10. Kaikkiaan piiriin kuuluu 13 kuoroa, joista lähes kaikki esiintyivät. Hämeenlinna, Riihimäki, Loppi ja Forssa olivat kuoroedustettuina.
Mitäpä jäi kuulijan mieleen kirkkomusiikkipainotteisesta konsertista?
Ohjelmisto oli itse asiassa kiinnostava. Pizzetti, Janczak, Merikanto, Putro, Tikka, Saint-Saëns, Bruckner, Sibelius ja eri sovitukset muodostivat vaihtelevan kokonaisuuden. Valittu ohjelmisto oli kuoroille haastavaa, ja se oli sitä myös kuulijoille tai ainakin heille, jotka olivat valmistautuneet kuulemaan perinteistä kotimaista. Ehkä joukkoon olisi mahtunut jokunen maallinenkin kappale, mutta muutama negro spiritual kevensi tunnelmia sopivasti. (Moitteiden uhallakin muistutan, että spirituaalit vaativat swengiä ja heittäytymistä rytmeihin, mikä on valtaosalle kuoroista todella vaikeaa.)
Vaikka kyseessä oli kavalkadimainen juhlakonsertti, kuulijalla oli mahdollisuus vertailla ja punnita mielessään, mikä oli paras kuoro, mikä paras esitys, kuka paras johtaja.
Johtajapohdintaan vastaus on helppo: ainakin kolmea hämeenlinnalaista kuoroa johtava Anneli Julén oli tämän joukon tähti. Hämeenlinnan Mieskuoro, naiskuoro Laulu-Siukut ja kamarikuoro Gaudéte ovat Julénin ohjastamia, ja jälki on hyvää. Konsertissa paras oli Mieskuoro, jolla oli tasapainoisimmat äänet, klassisen hyvä bassopohja ja laulamisen notkeutta. Julénin lyönti takaa, että harrastajakuoroja vaivaavasta vetelyydestä ei ole kuuloakaan. Julén osaa käyttää laulajien mahdollisuudet tarkoin hyväksi, hän vetää rohkeita linjoja ja on selvää, että hän pyrkii täysin ammattimaiseen lopputulokseen. Arvostan myös sitä, että johtaja kunnioittaa säveltäjän tahtoa.
Nuorten laulajien Kuhankeittäjiä johti Natalia Maltizova. Kuhankeittäjät lauloi yksin vain tutun Tollite hostias –laulun, mutta siitäpä jäi mukava mieli. Tällä kuorolla on mahdollisuuksia, jos kärsivällisyyttä riittää. Kainostelematon laulaminen kuulosti ihanalta, kun nykyään nuorisokuorojen esitykset ovat jotenkin himmeitä ja pieniäänisiä. Kuhankeittäjät osoitti, että laulamisen riemua saa näyttää, erityisesti, kun laulajilla alkaa olla kaunissointisia värejä eikä ikä paina.
Pekka Perko jäähyväisillä?
Maakunnan kuuluisa kuoromies on tietysti Pekka Perko, hän, joka osasi trimmata perinteiseen maalaispitäjään huippukuoron. Kyse on tietenkin Lopen nuorisokuorosta, ja kauas kiirineestä maineesta palkintoineen. Perko on johtanut nuorisokuoron jälkeläistä, naiskuoro Timoteitä sen perustamisesta alkaen. Timotei on kiinnostava kuoro – se tottelee johtajaansa ja vuosien yhteistyöstä on seurauksena johtajan ja kuoron hyvä yhteispeli.
Perko on luvannut jättää kuorotyön ensi vuonna, joten juhlakonsertissa oli myös haikeata tunnelmaa. Tässä konsertissa Perko johti kuorojen yhteisesiintymiset. Hitaahkot, rauhalliset esitykset sopivat tähän juhlaan. Harvoin esitetty Hämelaulu jäi erityisesti mieleen (se, jonka sanat alkavat Sua katson synnyinseutu, sa kallis Hämeenmaa…).
Etteikö maakunnissa voi luoda korkeatasoista musiikkia? Perko ja hänen kuorouransa todistavat, että kyllä voi. Lisäksi jälkiä voi seurata monilta levyiltä, viitseliäisyyden näytöiltä.
Jos vielä näitä…
Tiivistelmänä juhlakonsertista totean, että laulaminen on vaikeata. Anita Välkki totesi joskus, että ihmisen ääni on ihmeellisin instrumentti. Näin on. Oikean laulutekniikan tekemiseen tarvitaan vuosia - puute kuuluu helposti ja osaamisen tunnistaa hitaasti. Näissä kuoroissa kuului kyllä vuosien työ, mutta silti liian usein ylä-äänet jäivät kireiksi ja hiomattoman kuuloisiksi.
Yltäminen oikeaan tempoon ja äänitason pitäminen ovat juuri niitä temppuja, joissa harjaantuneet erottuvat muista.
Mieleen jäi myös mieskuorojen ”vanhanaikainen” sointi. Ihmisen ääni muuttuu maailman mukana, niin myös kuorojen. Mieskuoroilla oli vielä tallessa tuttu pehmeä väri. Tuntui kotoisalta.
Kommenttien kera totean, että Hämeessä osataan laulaa.
Teksti: Anja Kuoppa / Amusa.fi
(Sulasolin Hämeen piirin puheenjohtaja on Raimo Halme Tervakoskelta. Kuoroja mahtuu toimintaan mukaan!)
Kiitosruusujen aika. Janakkalan kirkossa pidetty Sulasolin 40-vuotisjuhla päättyi yhteisesti laulettuun Oi Kaanaanmaa.
Kuvaaja: Kerttu Rautio-Mansikkaniemi.
