Kivi Larmola piirsi Gogolin klassikkonovellin pohjalta vivahteikkaan sarjakuvan.
Nikolai Gogolin tuotannossaan käsittelemät teemat ja kertomat tarinat ovat luonteeltaan niin yleisinhimillisiä, että ne ovat luettavissa ja ymmärrettävissä kontekstistaan irrotettunakin. Päällystakki–novelli, (1842, suomennettu myös nimellä Päällysviitta) joka pohtii ihmisten eriarvoisuutta ja köyhyyden kokemusta, on kunnioitettavasta iästään huolimatta edelleen ajankohtainen ja mielenkiintoinen.
Like julkaisi syyskuussa 2010 suomalaisen sarjakuvataiteilija Kivi Larmolan sarjakuva-albumin, joka on käsikirjoitettu ja piirretty Gogolin Päällystakin pohjalta. Adaptaatio on onnistunut ja persoonallinen: Larmola ei tyydy kuvittamaan Gogolin novellia, vaan muokkaa tarinaa ja painottaa sen eri aspekteja oman näkemyksensä mukaan.
Novellia ja sarjakuvaa on mahdoton asettaa paremmuusjärjestykseen – ne ovat yksinkertaisesti erilaisia, ja molemmat omalla tavallaan arvokkaita teoksia. Larmolan Päällystakki on varmasti mielenkiintoinen sarjakuvaelämys sinälläänkin, mutta alkuperäisnovellin tunteminen on lukijalle hyödyksi.
Gogolin ja Larmolan versioissa on mielenkiintoisia eroja, joista keskeisin lienee tapa esittää novellin päähenkilö Akaki Akakijevitš. Siinä missä Akakijevitš jää Gogolin novellissa jokseenkin etäiseksi, Larmola kurkistaa rohkeasti tämän pään sisälle ja piirtää paperille jopa tämän näkemiä unia. Larmolan Akakijevitš on selvästi sympaattisempi ja inhimillisempi hahmo kuin Gogolin novellin lähestulkoon konemainen päähenkilö.
Silti Gogolin tarina herättää lukijassa kenties voimakkaampaa empatiaa ja sääliä. Tämä johtunee pitkälti siitä, kuinka eri tavoin kaksi Akakijevitšia reagoivat päällystakin ryöstöön. Siinä missä Gogolin päähenkilö tyytyy virallisiin ja sovinnaisiin yrityksiin saada takkinsa takaisin, Larmolan Akakijevitš turhautuu ja kokeilee väkivaltaa – turhaan. Gogolin novellissa miesparan aggressio pääsee purkautumaan vasta hänen kuolemansa jälkeen, kun Akakijevitš palaa haudan takaa vaatimaan päällystakkiaan. Akakijevitšin haamu esiintyy myös Larmolan versiossa ihastuttavan julman ja hurjan näköisenä hirviönä.
Uniosiot ja muut absurdin tai fantastisen puolelle lipsahtavat kohdat ovat albumin parasta antia. Karujen ja yksinkertaisten kuvien virta katkaistaan yhtäkkiä mielikuvituksekkailla, jopa psykedeelisillä näkymillä. Albumi on tasapainoinen ja alusta loppuun mielenkiintoinen juuri tämän tyylin vaihtelun vuoksi.
Kivi Larmola (s. 1966) on työskennellyt paitsi sarjakuvantekijänä, myös kääntäjänä, kuvittajana sekä vapaana toimittajana. Hän on toiminut myös muusikkona ja julkaissut musiikkia useiden yhtyeiden kanssa. Larmola palkittiin Suomen sarjakuvaseuran myöntämällä puupäähatulla vuonna 1991.
Kivi Larmola: Päällystakki. Like 2010. 64 s.
Teksti: Heini Lindfors /
Lähde: Like Kustannus. Kuvaa on rajattu.
