Hyppää pääsisältöön
Amusa Toimitus / 17.07.2009

Rauhaa sirkushuvien keskellä

Kesä on huvipuistojen ja olutkarnevaalien aikaa, mutta etsivä voi löytää myös omaperäistä ja rauhoittavaa. Turun Hirvensalossa sijaitseva Pyhän Henrikin ekumeeninen taidekappeli, Ikthys, edustaa puurakentamista parhaimmillaan. Se on paikka, jossa penkkiin istuvaa ihmistä ei huvipuistojen tapaan singota korkeuksiin ja ravistella - ainakaan fyysisesti.

Arkkitehtuuritoimisto Matti Sanaksenahon suunnittelema maailmallakin mainetta niittänyt Pyhän Henrikin ekumeeninen taidekappeli Ikthys valmistui Turun Hirvensaloon idylliselle asuinalueelle vuonna 2005. Taidekappelin pääarkkitehti oli Matti Sanaksenaho. Suunnittelussa ovat avustaneet Pirjo Sanaksenaho ja Enrico Garbin. Kappelin lasireliefit ovat Hannu Konolan tekemiä ja akustiikan on suunnitellut Alpo Halme.
Taidekappelin suunnittelu ja rakentaminen rahoitettiin kansalaiskeräyksellä.

Kappelin katto on tummunutta kuparia. Sen toisessa päädyssä kulkee koko korkeudeltaan lasireliefit, jotka toimivat kappelin ainoina ikkunoina. Pääovesta kulkiessa huomaa kappelin ainutlaatuisuuden. Sisäpinnat ja tukirakenteet ovat puuta ja sisällä tuoksuu uudelle saunalle.

Puuta on käytetty yksinkertaisen tyylikkäästi, jonka ansiosta sisätilassa on maanläheinen tunnelma. Toisin kuin monet kivestä tehdyt kirkot, ekumeeninen taidekappeli tuntuu lämpimältä ja vastaanottavalta, eikä siinä ole hitusen vertaa synkkyyttä.
Kappelin päätyseinän molemmilla puolilla olevista lasireliefeistä tulviva valo antaa kappelin päädylle kullanhohteen. Lisäksi molemmilla seinillä on pieniä valonheittimiä, jotka ovat suunnattu heijastamaan valoa seinää pitkin kattoon asti.
Kappeli eroaa myös vanhoista puukirkoista ja muista puurakennuksista yksinkertaisen kauniiden ja selvien muotojensa ansiosta. Näistä ominaisuuksista rakentuu kokonaisuus, joka huokuu selkeyttä, tasapainoa ja rauhaa.

Tilaa rauhalle, tilaa taiteelle

Kappelin nimessä oleva ekumeeninen-sana tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, että kappelihankkeessa on ollut mukana jäseniä kahdeksasta kirkkokunnasta. Hanketta valmistelemassa on ollut jäseniä Suomen evankelis-luterilaisesta kirkosta, Suomen ortodoksisesta kirkosta, Suomen Katolisesta kirkosta, Vapaaseurakunnasta, Helluntaiseurakunnasta, Adventtiseurakunnasta, Baptistiseurakunnasta ja Metodistiseurakunnasta. Kappelin valtuuskuntaan kuuluu puolestaan kaksi piispaa ja neljä arkkipiispaa. Ehkä juuri tämän vuoksi taidekappeli on niin selkeä, sillä siitä on poistettu eri kirkkokuntien tunnusmerkit ja ominaispiirteet ja pyritty kuvaamaan sitä ydintä, joka yhdistää kaikkia kirkkokuntia.

Nimessä esiintyy myös sana taide. Tällä on haluttu tuoda esiin sitä, että uskonnollisissa yhteyksissäkin voidaan antaa tilaa taiteelle. Rakennus onkin jo itsessään taideteos, joka on saanut laajalti mainetta maailmalla. Kappeli on muun muassa voittanut Sofiassa vuonna 1997 pidetyn arkkitehtuurikilpailun jaetun ensimmäisen sijan. Kappeli on saanut laajaa näkyvyyttä myös esimerkiksi arvostetussa japanilaisessa Architecture and Urbanism –lehdessä.

Taidekappeli on avoinna hiljentymistä varten, mutta siellä voi käydä katsomassa myös usein vaihtuvia taidenäyttelyitä. Tällä hetkellä taidekappelissa on Hannu Konolan "Näkymätöntä ja näkyvää" -taidenäyttely.

Aukioloajat:

Ma - pe 11 - 16, to 11 - 18.30, la - su 12 - 15
Sopimuksen mukaan myös muina aikoina.
Ryhmiltä ennakkovaraus (02) 2657 777
Ryhmiltä kappelin käyttömaksu on 2 e/hlö
Huomioi yksityistilaisuudet!

Sijainti: Seiskarinkatu 35
20900 Turku

http://www.henrikin.fi/kappeli/

Tietolähteet: taidekappelin esittelijä ja Pyhän Henrikin Ekumeeninen taidekappeli -esittelymateriaali.

Teksti: Niko Västilä

Näytä suurempi kartta

Pyhän Henrikin ekumeeninen taidekappeli. </p>
<p>Kuvaaja: Niko Västilä Pyhän Henrikin ekumeeninen taidekappeli.

Kuva: Niko Västilä

Pyhän Henrikin ekumeeninen taidekappeli. Hirvensalo, Turku. </p>
<p>Kuvaaja: Niko Västilä Taidekappeli ulkoapäin. Päädyssä valoa tuovat lasireliefit.

Kuva: Niko Västilä

Pyhän Henrikin taidekappeli. Hirvensalo. </p>
<p>Kuvaaja: Niko Västilä Taidekappeli.

Kuva: Niko Västilä