Lomat ja lumet tullee etelhän aina yllätyksenä. Yhtäkkiä on talavi, lumi maassa ja autot tiellä yhessä kasassa.
Kukhan hoksinu vaihtaa talavirenkahaja alle, ja sitte menhän liukua mikä minnekki. Ylhensä eellä ajavan persaukshin. Jo on hätäkeskus puheluista ummessa ja ratiolähetykset turvoksissa, ko varotethan kolareista kaikilla pääväylillä. Koko pääkaupunkiseutu on sekasin ja iltalehet revittellee lööppejä: Talavi yllätti autoilijat. Pohojosen ihimisiä saattaapi naurattaa moinen mesoaminen.
Lentokentällä hoksithan, että lomat alakaa, ko jonoa tullee kilometritolokulla. Kaikki halavaa lähteä reishun heti, kuka etelhän ja joku pölijä pohojoshen. Son yllättävvää. Ihimiset vettää komeron kokosia matkalaukkuja ja hermostuu. Loman ootusta on ilima piukalla mutta jonot ei vejä. Ei hoksittu laittaa selevitystiskeille tarpheksi ihimisiä. Ilimassa piti olla kymmenen minuttia sitte mutta homma ei etene. Matkalainen ko selevitystiskiltä suorii turvatarkastukshen, alakaa mahoton purku ko vyönsolijet piipauttaa ja veispulloja löytyy käsilaukusta. Yllättävästi lomatunnelmissa unehtu, ettei ommaa vesipulloa saa konneeshen viijä. Se voipii räjähtää. Veet pittää ostaa kalhiilla turvatarkastuksen toiselta puolelta. Tarkastetun vesipullon kans saa mennä konneeshen. Jos tarkastuksesta seleviää ajoissa, häätyy juossa mahotonta vauhtia portille. Nopijat ehtii. Siinä tosin liukenee retkeliymeikki kaulukselle, ko hikipäässä lomansa perässä laukkoo. Kannattaa varustautua maratoonarin kunnolla ja hiilihytraattitankkauksella viimestä etappia varten. Konhessa kulluu aika sukkelasti ku kuivaa hikiä vinnairin lautasliinoilla.
Mie suuntasin pohojoshen ja jo kohta kiire hellitti. Mie totesin heti, että net pohojosessa ossaa talaven tulhon varrautua. Sole mikhän homma. Sielä ollu minkhänlaista panniikkia. Ihimiset kuluki rauhallisesti talavisaaphaissa, toppatakit niskassa. Minua viskas yllätyksellä: kapsäkki ei ollukhan samassa konhessa ko mie. Sitei laukotettu viimesiä metrejä, hihinalla mateli ja myöhästy. Välihousut ja vanthut olit sielä. Ja kaikki se muu tarphellinen, mitä naisihiminen pohojosen erämaassa tarttee. Niinko muotovaahto ja vööni, hajuvesi ja mesisukat. Eiko selevittämhän.
Kapsäkki luvathin seuraavalla konhella pohojosen ilimatilhan ja sitämyöjen maahan. Minun matka vain olis siihen mennessä jatkunu jo monen sajan kilometrin päähän. Kiirekki oli, ko mökki pitäs saaha lämpöseksi. Eipä hättää. Lentokentällä net lupas saattaa minun kapsäkin seuraavhan ylöspäin lähtevhän linija-authon. Luvathin sille vielä rauhottavasti puhua, ettei se säikähä, ko yksin joutuu huilaamhan. Pikakulijetuksen kuski lupas, että sole mikhän homma tipahuttaa laukkua lähipysäkille. Jos mulla olis monenkokosia tasarahoja mukana, hoijettas rahtimaksu siinä pois mieliä vaivaamasta. Soli loma ja naisellisuus pelastettu.
Mie jotenki aina jaksan ilosesti yllättyä siitä rauhallisuuesta, mikä pohojosessa on. Sole mikhän ongelma, järjestethän. Hunteeraamhan oikhen rupesin, että totta son tuo lumi ja kylymä, jokka ihimisestä riisuu turhat kiirhet pois. Yllättävvää, ettei niillä ole ollenkhan sama vaikutus etelässä.
Teksti: Jaana Sarell /
