Sanataideohjaajan ammattiini kuuluu päivittää useamman kerran vuoden aikana, mitä lasten- ja nuortenkirjallisuuden kentällä tapahtuu.
Viimeksi vedin yli lukulistalta Leena Parkkisen lastenkirjan Miss Milky Ray (Teos 2011) sekä Paula Norosen Emilian päiväkirja - Supermarsu ja outo toveri (Gummerus 2010).
Lehmävalmentaja Mercedes
Parkkisen kirjan Miss Milky Ray päähenkilö on Mercedes-niminen tyttö, jonka kieli on haljennut autokolarissa. Mercedekselle puhuminen on hankalaa ja elämä TV:tä tuijottavan äidin kanssa alakuloista. Eräänä iltana Mercedes kuitenkin löytää kylpyhuoneesta nokkavan lehmän, joka pyytää tyttöä avustajakseen lehmien kauneuskilpailuun.
Tarina etenee vauhdikkailla käännöksillä, ja tummaa suklaata purskuavat suihkukaivot lentelevät. Parkkisen kieli on iskevän ytimekästä, ja mahtavan lisän kertomukselle antavat Camilla Pentin ekspressiiviset kuvitukset. Monien kirjojen upeista graafisista ratkaisuista tunnettu Pentti kuuluu ehdottomasti Suomen tämän hetkisten kuvittajien kärkikastiin.
Hilpeitä marsuseikkailuja
Kulmikasta huumoria lastenkirjoissa viljelee myös Paula Noronen, jonka Emilian päiväkirja -sarjan viides osa Supermarsu ja kutistuva koulu ilmestyy kuluvan syksyn aikana. Norosen kirjojen päähenkilö on näsäviisas Emilia, jolla on Halonen-niminen lemmikkimarsu, vanupuikon näköinen isin uusi tyttöystävä ja Nopertti isäpuolena.
Norosen kirjoille on tyypillistä aikalaiskulttuurin kommentointi humoristisessa hengessä. Jokaisessa Supermarsu-kirjassa Emilia suorittaa ihmetekoja marsun juomapullosta saamiensa supervoimien avulla. Päiväkirjamuotoinen teksti on vetävää ja tarina etenee päivä kerrallaan koulumaailmaa kommentoiden sekä Supermarsun seikkailuista kertoillen. Tekstiä säestävät Pauliina Mäkelän kuvitukset, joiden värimaailmat ovat voimakkaita ja hahmot raikkaita.
Sukupuolettomat sadut
Hieno piirre uusissa nuortenkirjoissa on niiden "sukupuolettomuus". Vaikka sekä Parkkisen että Norosen kirjojen päähenkilöt ovat tyttöjä, kirjat eivät ole suunnattu selkeästi tyttö- tai poikalukijoille, vaan niiden päähenkilöt ynnä muu henkilögalleria tarjoavat samaistumispaikkoja molemmille sukupuolille.
Perinteisten tyttökirjojen tapaan kirjat eivät myöskään sisällä voimakasta didaktista latausta, ja tunnelma on tästä syystä rennompi. Moralismin sijaan kujeilevat tarinat korostavat kokemuksellista aspektia.
Suomessa julkaistaan vuosittain useita tasokkaita kirjoja, joiden lukijakunta on n. 4–15-vuotiaita. Näistä kirjoista kirjoitetaan harmillisin vähän, ja niiden arvioille uhrataan yleensä vain muutama surkuhupaisa sarake päivälehtien muutenkin suppeilla kulttuurisivuilla. Jotta lukemiskulttuuri säilyisi vireänä, lasten ja nuorten kirjallisuutta ei saisi kohdella erillisenä saarekkeenaan, vaan sen tulisi olla tasavertainen osa kulttuurikenttää.
Leena Parkkinen: Miss Milky Ray
Paula Noronen: Emilian Päiväkirja - Supermarsu ja outo toveri
