Hyppää pääsisältöön
Amusa Toimitus / 16.02.2011

Lunta tuloo…

Talavi on ny kaikkien huulilla. Mulla se on jaloos ja portahilla. Pitää sanua ku Vaasan Jaakko aikanansa, notta oottako kuullu, notta lumi tuloo tupahan.

Meirän vierasportahista on joku teheny aikanansa sellaaset korkiat, vähä komiammat. Ollahan vasta helemikuus ja lumipenkat on portahien tasalla. Ku niitä siivuaa, pitää olla hauikset
kunnos notta jaksaa nakata lumet pitkälle. Toiset portahat on aina täynä – aamuusiin saa lapioora ittensä pihalle raapimahan autua.

Ku oikeen on tuiskunnu, lunta on tullu meillä tupahan oven alta. Joo, asutahan me valakoosen miehen taloos, ei se siitä oo kiinni. Mutta ku sitä on niin palio. Oikeen oon ruvennu orottamahan kesää. Muistattakos kuinka koria taivas on heltehellä ja kuinka veheriäänen kesämettä on. Ny se on ku liikakermootettu laskiaaspulla. Pursuaa joka paikasta.

Pitääs vielä lähtiä hihtämähän pohojoosehen. Jotenki ei ny huvittaasi lähtiä mihinkää lumimaille. On vähä niinku joulu jatkuus pääsiääsehen. Kyllä meilläki muistetahan mustia jouluja ja talavia, ei siinä mitää. Ei niitä kaivaata, emmä sen takia mourua.

Kyllä täs kotona päriätähän penkkojen kans, mutta ku pistää vihaksi yleenen mouruaminen lumesta. Mun muistin mukahan täälä on aina satanu lunta talavella. Jos ei kauhian palio Turuus ja Helsingis, mualla kyllä. Täytyy muuten sanua pohojalaasena, notta äikkis ku on palio lunta Turuuski! Rookas sopivana vuanna sinnekki, notta saavat luuruta katujansa.

Oikiasti lumi on tullu hyvähän aikahan. Ny kaikki näköö, notta ei ilimoolle mitää mahara. Sitä paitti melekeen rupiaa ymmärtämähän aavikooren asukkaihia, jokka valittaa kuivuutta. On välillä ajatellu, notta mikä iankakkinen siinä on, että ne aina valittaa. Ku ny katteloo pihoja, joka paikas on kauhiat penkat. Mitähä varte ne on siinä!

Vielä yksi asia. Eurooppalaasekki saa maistaa oikiaa talavia. Ne on niin itterakkahia, kun niillä ei oo kylymä ja tiet on aina sulat. Oli kuulkaa säälittävä kuva Pelkiasta yhyrestä kaupunkista, ku karut oli täynä lumisia kokkareeta. Ne oli autoja. Pitää sanua ku keupulaanen, notta se on tämä pohojoonen ulottuvuus. Vähä mä nauran partoohini.

Ymmärrän kyllä, notta pikkukenkuus on synkiää kävellä lumes. Meillon oikiat vehkehet. Ollaan siinä ulottuvuures. On hyvää oppia tämä talavi kaikille.

Hilima /