Vuoden 2009 Aleksis Kiven päivää vietettiin Loimaalla kuunnelman parissa. Kolmatta kertaa järjestettyyn valtakunnalliseen kuunnelmakirjoituskilpailuun tuli 142 käsikirjoitusta. Voittajakuunnelma, kuopiolaisen Saija Nissisen Paul Austerin näköinen mies on koskettava aikuisorvon aikalaistarina.
Kaikille kilpailuun osallistuneille järjestettiin avoin työpaja, jossa keskusteltiin kuunnelman keinoista ja mahdollisuuksisa. Kuunnelman kirjoittamistahan ei juuri missään voi opiskella, ja sen vuoksi kirjoittajat ottivat palautteen vastaan innokkaasti.
Ohjaaja Juha Kandolin ja kirjailija Mari Mörö antoivat palauetta kirjoittajille muun muassa dialogista ja radiodraaman rakentamisen perusteista. Paikalla olleet kirjoittajat saivat myös esittää kysymyksiä. Millaista on hyvä dialogi? Kuunteleeko kuunnelmia enää kukaan? Näkyykö fantasiabuumi kuunnelmatuotannossa? Millaisia maneereja minun teksteistäni löytyy? Onko valitsemani aihe liian mitätön? Näihin ja moniin muihin kysymyksiin tuomarit Juha Kandolin ja Mari Mörö pyrkivät vastaamaan, molemmilla kun on jonkinmoinen tuntuma asiaan. Kandolin oli pitkään Yleisradiossa näyttelijänä ja ohjaajana, Mörö on kirjoittanut kuunnelmia ja ohjannut kirjoittajia kahden vuosikymmenen ajan.
Tuomareiden mukaan tekstien teemoissa ja aiheissa kupli yhteisöllisyyden kaipuu ja nostalgian nälkä. Myös television vaikutus näkyi yllättävän selvästi: “Silmää iskevä pastori pukeutuu punaiseen puseroon” ei oikein toimi radiossa.
- Moni kirjoitti ehkä enemmän silmälle kuin korvalle. Television maalaissarjoja on selvästi katsottu, hahmoissa ja kielessä oli paljon samoja elementtejä, kertoo Juha Kandolin.
- Radio on oma välineensä, eikä siellä auta kirjoittaa lyhyitä pirstaleisia kohtauksia. Elokuvissa ja televisiossa niitä voi käyttää, mutta korva on hidas tajuamaan tapahtumia jos tapahtumat etenevät kuin rockvideossa, summaa puolestaan Mörö ja jatkaa:
- Olisin kaivannut mukaan enemmän aikalaistarinoita. Nyt valtaosa teksteistä sijoittui johonkin Suomisen perheen todellisuuteen. Luulisi, että tästä ajasta nousisi kiinnostavia aiheita ja sitä myöten sanottavaa.
- Liian pitkät repliikit eivät oikein toimi. Niistä tuppaa tulemaan monologeja, huomauttaa Kandolin.
- Kokonaisuutta voi uhata happikato, jos puhe venyy ja venyy eikä mitään tapahdu. Pelkkä puhe ei ole tapahtumista, vaan mukana on oltava toimintaa.
Puhe paljastaa
Palautetilaisuudessa pohdittiin, mitä ihmisen puhe kertoo ja paljastaa. Millaista on paperinen puhe, mikä taas jahkailua ja jaarittelua. Hyvä dialogi on tiivistä ja personoi ihmiset ja luo jännitteitä ihmisten välille. Naseva replikointi säästää turhilta selittelyiltä ja vie tarinaa eteenpäin.
- Kuunnelmien kirjoittaminen on pitkälti dialogin kirjoittamista. Sen työstäminen on monelle kompastuskivi, puheesta kun tuppaa tulemaan liirumlaarumia ja epäluontevaa virkakieltä, Mörö toteaa.
- Dialogi kannattaa lukea ääneen ja löytää tekstistä puheen rytmi.
1. palkinto: Saija Nissinen, Kuopio
Kunniamaininta: Lari Vesander, Turku
Kunniamaininta: Juha Mäkinen, Jyväskylä
Kuopiolaisen Saija Nisissen ”Paul Austerin näköinen mies” on äkkisyvä arkidraama isän kuolemasta ja aikuisorvon selviytymisstrategiasta. ”Keskitetty kerronta ja sävykäs dialogi kannattelee teemaa ja tekee henkilöistä särmikkäitä, irrallisia ihmisiä - ja siis hyvin tunnistettavia aikalaisia”, raati kiittelee.
”Kuunnelman kirjoittaja on ottanut huomioon radion mahdollisuudet ja kirjoittanut kokonaisuuden, joka on mielelletyöstettäväksi ja tukittavaksi monella tasolla.”
Lari Vesander sai kunniamaininnan käsikirjoituksellaan ”Viimeinen erä”. Sen aineksia ovat taistelu, voitto ja periksiantamattomuus. Aika on ylivoimaisin vastustaja, ja sille on lopulta jokaisen annettava kaikkensa, voittajienkin. Luovuttaminen ei ole tahtolaji. Raati toteaa: ”Teksti on tarkkaa ja iskevää, ja sen keinot nousevat kuvatusta maailmasta: iskut, lyönnit ja väistöt ovat osa draaman keinojen valikoimaa.”
Toinen kunniamaininta jaettiin jyväskyläläisen Juha Mäkisen kuunnelmakäsikirjoitukselle ”Suojelus”, jossa tuoreet äidit ja isät ovat uusien tilanteiden edessä. ”Lapset tuovat tulevaisuuden, myös ei-toivotut, ja menneisyyden salaisuudet saattavat säädellä nykyisyyttä varsin arvaamattomalla tavalla. Ihmissuhteiden monimutkaisuutta ja yllätyksellisyyttä kuvatessaan Suojelus pelkistää nykyhetken toivoon: uuteen elämään”.
Teksti: Parafraasi
Pitkät repliikit eivät toimi kuunnelmassa, ohjaaja Juha Kandolin opasti kirjoittajia.
Kuvaaja: Marika Timonen
