Talaven kylymät kannattaa käyttää hyväksi. Naukuvan kiriällä pakkasella mie ruukaan sulattaa pakastimen.
Vien kaapin sisällön pihalle kylymhän, ja eikö kuumavesikattila pakastimhen. Hopummasti sullaa. Toppahousut jalakhan, kinthat käthen ja kartanolle pakastheja laavaamhan. Koitan olla tarkkana, ettei löyvy mahottomasti vuosikertapakastheja. Jos vaikka minusta aika jättää, jääpii lapsille huono muisto, jos äitin pakastin on täynnä tuhatyheksänsattaaluvun herne-maissi-paprikaa ja hapertunheja lihalönttejä. Anoppiki saattaa tunkea pakastimelle jollaki varjolla nuuskimhan, että mimmosessa ruuassa poikariepua piethän. Päivitetty pakastin on naiselle kunniakhampi ko Purperryn kaulaliina.
Älähys pääsi meikäläisestä, ko pakasthejen joukosta joku elukka kierähti kartanolle. Hiirtä isompi ja karvanen. Tuli auenhesta markariiniaskista. Heti muistin, että noilit meillä hautajaiset aina vain pitämättä. Vuosikertavainaja ilimaantu muistuttelemhan.
Pari vuotta sitte lähimmä isännän kans kahesthan viikonloppureissulle. Laskimma, että läpit on niin vanahoja, että seleviävät kahesthan. Poika oli ripiltä päässy ja kirkotettu. Sosiaalinen verkosto oli äärimmilhen kiristetty: kummitäti lupas väijyä puskissa ja miehen velipoika oli poliisivoimissa viikonloppuvuorossa. Net aiko pittää silimällä läppejä, luontokappalheja ei mainittu.
Molimma illankuhujhessa pääshet hotelhin. Isännän kans just virittyimmä hempeehän tunnelmhan, ko sen puhelin alako humppaamhan Metsurin koiraa. Mole sen soittoäänistä ikinä perustanu. Poika sielä tartti isällisiä neuvoja. Ukko rupes ohojeistamhan, että pittää kalikalla lyyä päähän, kyllä siltä henki lähtee. Maailman sivu on sisarukset riielhet keskenhän, mutta murha on aina murha. Mulla nokampää valakeni ja voimat pakeni rupista kerralla. Mies mulle suupielestä suhisi, että hengitä, hengitä, kyshessä on villielläin.
Kesällinen oravanpoika oli ruvennu hyppäämhän talon katolta autotallin katolle. Ponnistus ei ollu Ahosen luokkaa ja raukka oli mätkähtäny asvaltille. Siinä soli maannu silimät auki mutta likkumhan sei ollu päässy. Koomapisthet keikku kaheksassa. Poikariepu oli neuvoton sen kans. Elläinlääkärhin sitä ei toittanu kiikutta, soli selevä. Mie yritin tuputtaa elevytystä ja lastoja, mutta mies ei ottanu huomiihon minun neuvoja ollenkhan. Molen niin palijon kattonu Teho-osastoa, Holopy sitiä ja Krein anatoomiaa, että mulla sujjuu avosyänleikkauski tuosta vain. Ukko suositteli kalikkaa.
Poika mettämiehenä suoritti urhoollisesti sen mitä piti. Ohuella äänellä se multa tovin päästä kyseli, mitä hän sille ruumhille tekis. Jätehuoltolaki kielsi vainajien roskikshen laiton ja ilta sautti. En hennonu poikaa ennä hauankaivuuhomhin pakottaa. Ehotin, että laittaa sen pakkashen. Hauathan yhessä ko tulhan kothin. Sinnehän se unehtu, hirvenlihan ja mustikoitten välhin. Jossaki vaihhessa siirsin sen kukallishen markariiniaskhin. Vintakevainaja siitä uhkas tulla. Naapurin Markitille ku asiasta mainittin, se pani heti paremmaksi. Silloli pakkasessa kaks hamsteria, kerpiili ja kissa. Merkkasimma kalenterhin yhen suvisunnuntain. Sillon hautaisimma kaikki eesmenhet pakastimista. Menis yhellä surumarssilla kaikki multhin.
Teksti: Jaana Sarell
