Suomen Kansallisoopperassa järjestettiin ensimmäistä kertaa nelipäiväinen I Love NYKY -nykytanssifestivaalit.
Festivaalien toisena päivänä nähtiin Carl Knifin Mandorla ja Petri Kekonin Kaatuva maa, joiden jälkeen järjestettiin pienimuotoinen keskustelutilaisuus.
Suomen kansallisoopperan lavoilla on totuttu näkemään nykytanssia hieman konservatiivisempaa balettia. Kansallisoopperan baletin taiteellinen johtaja Kenneth Greve sanoo kuitenkin tahtovansa toivottaa kaikenlaisen tanssin tervetulleeksi Kansallisoopperan lavoille ja on aikeissa järjestää I Love Nyky -tanssifestivaalit vielä tulevinakin vuosina – mikäli yleisö osoittaa tarpeeksi kiinnostusta. Festivaaleilla nähdyt Mandorla ja Kaatuva maa olivat todellakin jotain aivan muuta, mitä Kansallisoopperan lavoilla on totuttu näkemään.
Mandorlassa hengitetään
Carl Knifin koreografiassa Mandorla kaikki tuntuu lähtevän hengityksestä. Tanssijat sihisevät ja huohottavat luoden näin itse osan teoksen äänimaisemasta. Hengityksen merkitys näkyy myös tanssijoiden liikekielessä – välillä liikkeet tehdään hengitystä pidättäen nykivinä ja kulmikkaina, välillä hengitys vapaana virtaavina ja sulavina. Knif sanoo myös itse koko teoksen ajatuksen lähteneen hengityksen hyödyntämisestä. Janne Hastin suunnittelemat äänet hyödyntävät myös ihmisen omaa ääntä: teoksen äänimaailmasta suurin osa koostuu eri tavoin miksatuista ihmisen huudahduksista ja äännähdyksistä sekä puhtaasta hiljaisuudesta. Vain teoksen keskivaiheilla tanssitaan duo, jossa on taustalla pianomusiikkia.
Teos huipentuu kohtaukseen, jossa tanssijat liikkuvat hitaasti, kuin leijuen. Yhtäkkiä lavalle alkaa lennellä sivuista ja katosta erilaisia tavaroita jätesäkeistä ja puutarhatuoleista kenkiin ja munakennoihin. Tanssijat jatkavat kuitenkin hidasta liikettään tavaroista välittämättä. Knif sanoo tahtovansa teoksessaan havainnollistaa elävän pinnan ja kuolleen pinnan eroa, ja lentävät tavarat edustavat hänelle kuollutta pintaa. Tavaroiden lentämisellä on hänelle myös puhtaasti esteettinen merkitys, eikä hän halua lyödä lukkoon katsojien tulkintaa teoksestaan: jokaisen tulkinta on yhtä oikea kuin Knifin itsensä.
Kaatuva maa
Petri Kekonin koreografia Kaatuva maa kertoo Kekonin mukaan ihmisen evoluutiosta, kävelemiseen oppimisesta ja lopulta nykypäivästä. Teoksen alussa tanssijat seisovat puisissa laatikoissa tanssien pelkästään käsillään toistaen erilaisia liikesarjoja välillä yksin ja välillä ryhmittäin. Kekoni sanoo tahtoneensa eristää ylävartalon alavartalosta, ja tulos on kieltämättä luova. Puisia laatikoita hyödynnetään myöhemminkin teoksessa, mutta niiden sisään ei enää palata.
Kaatuvassa maassa musiikin hoitaa lavalla oleva jousikvartetti. Olli Koskelinin musiikki on liikekielen tavoin virtaavaa, ja samat teemat toistuvat sekä liikkeissä että musiikissa usein. Teoksen musiikki ja tanssi ovat syntyneen rinnakkain, ja siksi ne palvelevatkin hyvin toisiaan.
Nämä kaksi teosta antavat pienen vihjeen siitä, mitä nykytanssi voi olla. Toivottavasti nykytanssifestivaaleja järjestetään jatkossakin, jotta suurempikin yleisö pääsisi nauttimaan nykytanssin puhuttelevuudesta.
Kuvaaja: Charlotte Estman-Wennström. Kansallisooppera.
