Hyppää pääsisältöön
Amusa Toimitus / 19.08.2020

Kalevi Kiviniemi levytti maailman vanhimmalla soittokuntoisilla uruilla

Urkutaiteilija Kalevi Kiviniemi on saanut päätökseen 20 vuotta kestäneen suurhankkeensa, jossa hän soittaa ja levyttää historiallisilla uruilla eri puolilla maailmaa. Sarjan viimeisin levytys on tehty Sveitsin alppimaisemissa Sionissa Notre Dame de Vàleren basilikassa maailman vanhimmilla soittokuntoisilla, yli 600 vuotta vanhoilla uruilla. Kukaan muu suomalainen ei ole aiemmin levyttänyt kyseisellä soittimella. Uutuuslevy Antico julkaistaan tänään 19. elokuuta. Levyn julkaisee Fuga.

 

Kuvassa on Kalevi Kiviniemi istumassa urkujen ääressä.

Kuva: Kalevi Kiviniemin arkisto

 

Kalevi Kiviniemi on maailman johtavia urkutaiteilijoita. Hän on levyttänyt uransa aikana lähes 200 levyä ja pitänyt yli 2000 konserttia eri puolilla maailmaa. Hän on Suomen musiikinhistorian ensimmäinen konserttiurkuri, joka on konsertoinut ilman sivutoimia. Viime vuosien aikana hän on esiintynyt muun muassa Moskovan Tšaikovski-salissa, Leipzigin Gewandhausissa, Yhdysvalloissa ja Kanadassa sekä orkesterin solistina Etelä-Koreassa ja Japanissa. Kiviniemi on myös viimeinen suomalainen, joka konsertoi Pariisin Notre-Damen katedraalissa ennen sen paloa.

Uuden Antico-levyn ohjelmistossa on teoksia mm. vanhoista urkutabulatuureista 1300- ja 1400-luvulta. Levy päättää Kiviniemen OrganEra-sarjan, jossa on mukana historiallisia urkuja renessanssin ja barokin ajalta lähtien. Mukana on myös instrumentteja Filippiinien bambu-uruista Melbournen kaupungintalon urkuihin sekä Teksasin jättiuruista Rouenin Cavaillé-Coll-urkuihin, joita Kiviniemi luonnehtii ”urkujen Stradivariukseksi”.

 

 

OrganEra-levysarja esittelee urkujen erilaisia historiallisia värejä ja luonteenpiirteitä. Sarja kattaa maantieteellisesti ja sointikirjoltaan erittäin laajan alueen. ”Parhaimmilla uruilla on sielu”, Kiviniemi sanoo. Kukaan urkuri ei ole aikaisemmin levyttänyt vastaavaa kokonaisuutta yhtenä levysarjana.

Sveitsiläisiä Sionin urkuja Kiviniemi kuvailee seuraavasti: ”Tuntemattoman urkurakentajan karkeasta kankaasta ja hiekasta tekemiin muotteihin ja niihin lähes puhtaasta lyijystä valamat alkuperäiset pillit soivat kirkkosalin hienossa akustiikassa rubiinien arvoisesti.”

”Soitin on äärettömän herkkävaistoinen ja sormion hyvin lyhyet koskettimet vaativat käyttämään vanhaan musiikkiin tarkoitettuja sormituksia. Urkujen soinnissa ja koneistossa on vuosisatojen takaisen ajattelun ja käsityötaiteen persoonallinen leima”, Kiviniemi kuvailee.