Tommi Uschanovin uutuuskirja Suuri kaalihuijaus on kiintoisa analyysi siitä, kuinka kansalaiset eivät tiedä politiikasta juuri mitään, mutta ovat silti jotain mieltä melkein kaikesta.
”Sekä eri yhteiskunnallisten tahojen mielikuvissa nauttima arvovalta että niiden hallussaan pitämä konkreettinen vaikutusvalta ovat vain erittäin löyhästi sidoksissa siihen, pitävätkö näiden tahojen ympäröivästä yhteiskunnasta esittämät väitteet paikkansa vai eivät”.
Näin kirjoittaa Tommi Uschanov tuoreessa Suuri kaalihuijaus –teoksessaan, joka keskittyy pohtimaan yhteiskunnallista tietämättömyyttä. Teoksessa käsitellään lisäksi mielipidetutkimusten outoa logiikkaa, totutuista ajatusmalleista irtautumisen vaikeutta sekä tietenkin kaalihuijausta – tunteita kuohuttavaa väitettä, joka on virheellisyydestään huolimatta kiertänyt maailmaa jo vuosikymmeniä.
Mahdoton tehtävä
Uschanov pohjaa teoksensa eritoten yhdysvaltalaisten kirjoittajien hengentuotteille. Tämä pohjautuu pitkälti siitä, että Yhdysvalloissa kansalaisten yhteiskunnallista tietämystä (ja tietämättömyyttä) on käsitelty ja käsitellään edelleen niin paljon, että siitä on kasvanut ”kokonainen pieni teollisuudenhaara”. Tätä huomiota vasten näyttääkin siltä, että tietämättömyyden tutkiminen ei juuri onnistu poistamaan tietämättömyyttä.
Näin näyttää olevan myös Uschanovin teoksen yhteiskunnallisten vaikutusten laita. Hän tarjoaa keinoiksi yhteiskunnallisen tietämyksen lisäämiseen esimerkiksi poliitikkojen esittämien, virheellisten väitteiden ruotimista ja esiintuomista sekä deliberatiivista demokratiaa. Tällöin kansalaisille tarjotaan tilaisuuksia vapaaseen keskusteluun, jossa heidän näkemyksiään myös kuunnellaan. Kaikkiaan ratkaisuvaihtoehdot tuntuvat riittämättömiltä, jo ainakin osittain kokeilluilta. Suurin ongelma ei vaikuta suinkaan olevan tarjolla olevan tiedon tai keskustelumahdollisuuksien vähyys, vaan se, että suuri osa äänestysikäisistä ei yksinkertaisesti ole kiinnostunut.
Enemmistö vai vähemmistö?
Internet vaikuttaisi kuitenkin tarjoavan deliberatiiviselle demokratialle otollisen foorumin, käyhän yhteiskunnallinen keskustelu vilkkaana myös ja nimenomaan keskustelupalstoilla. Uschanov ei ole kuitenkaan vakuuttunut nettikeskustelun laadusta, vaan valittelee, kuinka keskustelupalstojen kirjoittajat ”pyrkivät antamaan kuvan (…) että melkein kaikki ajattelevat puheena olevasta asiasta samoin kuin he itse”, vaikka edustavat todellisuudessa vähemmistöä.
Asiaa havainnollistaakseen Uschanov esittää Timo Soinin suosioon sekä kehitysavun kannatukseen liittyviä esimerkkejä. Esimerkkivalinnat antavat ymmärtää, että Uschanov viittaa tällä äänekkäällä, itseään enemmistöksi luulevalla vähemmistöllä ja tämän maahanmuuttokriittiseen virtaukseen luokiteltaviin keskustelijoihin. Uschanov ei sinällään toki ota – eikä teoksen aiherajauksen vuoksi voisikaan ottaa – osaa edelleen kuukaudesta toiseen kiivaana käyvään maahanmuuttokeskusteluun, muttei silti malta olla nälväisemättä maahanmuuttokriitikoita.
(Älyllinen) rehellisyys kannattaa
Uschanov mainitsee kirjoittaneensa Suuren kaalihuijauksen yhteiskuntafilosofisena teoksena, erotuksena edelliseen, vuonna 2008 julkaistuun pamflettiinsa Mikä vasemmistoa vaivaa?, jonka hän toteaa kirjoittaneensa yksityishenkilönä.
Teosten välinen ero on selvä: ”Tässä kirjassa en samassa määrin pauhaa ja julista omia totuuksiani vaan päinvastoin epäröin, jahkailen ja jossittelen.” On hyvä, että Uschanov mainitsee tämän periaatteen, ja paljastaa myös olevansa itse – yksityishenkilönä – vasemmistolainen. Hän laskee tavoitteensa inhimilliselle tasolle todetessaan, etteivät hänen henkilökohtaiset näkemyksensä saa tilaa ”siinä määrin” kuin edellisessä kirjassa.
Uschanov ei siis lupaa jättää omia poliittisia näkemyksiään sataprosenttisesti kirjan ulkopuolelle. Hän tekee siinä viisaasti, sillä mikäli hän vannoisi, etteivät hänen henkilökohtaiset näkemyksensä lainkaan vaikuttaisi kirjan sisältöön, hän syyllistyisi joko valehteluun tai itsepetokseen.
Sama pätee jokaiseen yhteiskuntaa tai yhteiskunnallista keskustelua kommentoivan teoksen kirjoittajaan. Suuren kaalihuijauksen sisältämiä pohdintoja vasten näyttääkin siltä, että poliitikkojen ja muiden yhteiskunnallisten vaikuttajien olisi suotavaa ottaa tässä suhteessa oppia Uschanovilta.
Tommi Uschanov (s. 1975) on kirjoittanut muun muassa Image- ja Yliopisto-lehtiin. Hän toimii tutkijana sekä kääntäjänä.
Tommi Uschanov: Suuri kaalihuijaus – Kirjoituksia yhteiskunnallisesta tietämättömyydestä. Teos 2010. 240 s.
Teksti: Heini Lindfors /
Kuvalähde: Kustannusosakeyhtiö Teos
Kuvaa on rajattu.
