Hiliman isotätien sakis oli erikoosuus: Lempi. Lempi oli eherottomasti Persoona, vanhapiika ja kokonansa ittipäänen, syvästi räkkyynen. Se oli ottanut ittellensä kaikellaasia oikeuksia, mutta ei tykänny, jos toisekki otti.
Mistähän Lempi tuliki mielehen? Siivoolin lootia ja nakkelin kokkalehia roskihin. Tein sitä, mitä ihimiset sanoo kommarittamiseksi. Pah, ei oo sen kummempaa ku siivuamista. Yhyrestä loorasta löytyy mustilla helemillä kiriaaltu pieni pussi, johona oli silikkisamettinen nööri. Se oli ollu Lempin teatteripussi. Maalaasfröökynä ku kävi teatteris Vaasas, kuulin.
Lempistä tykkäs valokuvista. Jokaases kuvas oli komeeta nuoria miehiä – iliman nimiä! Lempillä oli aina silikkisukat tai sitte sellaaset tummat, vähä kiiltävät, ja joka kuvas erilaaneen tanttu, puolisäärehen ja laskettu vöötärö. Vahava tukka on singlattu.
Kaikki vahavat alapuumit on mulla talles. Kyselin kersana niistä miehistä, mutta Lempi sanoo, notta sellaaset ei kuulu pikkuflikoolle.
Lempi asuu pienes mökis, johona oli tupa ja kaks kamaria ja talavella kylymä kokki. Sen tupa oli koria ku voiaski. Tavaroolla oli paikkansa, hellin kansi kiilti ja renttumatot oli suoras. Ainua sellaanen pehemoonen kohta Lempis oli sen sesse, sellaanen pystykorvan oloonen, mustanruskia. Se se oli kuningas. Lempi paistoo sille puurua, se sai maata seslongilla ruusukuvaasen samettityynyn päällä ja jos se näytti hampahiansa, Lempi ajoo vierahan pihalle.
Oli sillä toinenki pahe. Lempi poltti pillilupia, oli oppinu johonaki teatteriporukoos, ku se näytteli nuorena. Se holokki oli koria, sellaanen valakoonen ja siinä kultaanen koriste. Tupakkitavaroohin ei saanu sattua. Kerran krannin aikuukseksi venähtänyt kloppi oli menny äiteensä asialle Lempin työ ja se oli ottanut askista lupin ja meinas ottaa holokin kans laihnahan. Että Lempi vihastuu ja rupes piriastamahan oikeen kunnolla. Kuulemma kloppi oli lentäny portahilta niskasta pihalle. Oli kaurastanu kotonansa, notta Lempi on oikia rullin jäläkeläänen.
Lempi mestarootti paikallises osuuskaupas tiskin takana ja piti siellä riktatuuria. Se ei myyny juopoolle krannille kaliaa. Vaari sai kattella vierestä, ku muut kittas. (Osti sille joku armosta silloon tällöön yhyren pullon.) Yhyren isoon taloon isäntä oli oikeen nuuka ja se osti kaikki kankahat ja rentut sakillensa. Kersoja piisas, taisi niitä olla lähempänä kymmentä. Kerran oli äiteenpäivä lähellä ja sen akka tarvitti uuren tantun kansakoululla pirettävähän juhulahan. Eikös se iankaikkinen isäntä tullu ostamahan tanttukangasta. Täti Lempi miettii ja nosti pakan hienua tummansinistä ohkaasta villakangasta. Isäntä katteli hintaa ja sanoo, notta on liika tyyristä. Pyyti sitte halapaa kukkaasta vistraa. Lempi sanoo, notta sulle ei sitä myyrä, akkas on arvokkahampi. Mittas kuus metriä villaa, laittoo nappiläjän ja koristenööriä pussillisen ja sanoo, notta täs. Kansa kattoo kattohon vieres, ei siinä auttanu ku maksaa.
Piti se jöötä muutenki kyläs. Ku Lempi näytteli, se oli kaikis iltamiski paikalla. Nurkantakaaset se vahtas ja toi joskus pullokloppeja korvasta sisälle. Pullot se pisti laukkuhunsa ja vei kloppien kotia. Pikkupojat pysyy kuris. Epäälen, notta Lempillä on vanhanaki tuuria iltamis. Se oli hyvä tanssimahan eikä maha ollu tiellä. Ku on nuorena jatsannut ja nostellu kinttujansa sarlestonin taharis, päriää kyllä. Lempillä oli komia tukkaki, sellaanen mustansekaanen ja hyvästi kihara. Polokkaa se piti vanhaksi asti.
Ku Lempi kuoli, sen hautajaasis oli yli sata henkiä. Vaikka se oman suvun silimis oli respootti, moni muisteli kuinka Lempiltä oli löytyny apuja. Oli ommellu köyhän flikan isättömälle kersalle korian ristiäästantun ja kutonut vauvalle potkuhousut ja takin. Oli pistäny yhyrellekki juopoon sahurin akalle rahaa monta, monta kertaa, ku kersoolle ei ollu ruokaa. Ja oli kurmoottanu Viksarin mökin äijän, ku se oli tullu muka riioohin pöhönäpäis. Sai kerranki harianvarresta justihin samoon ku se antoo akallensa. Joutuu lupaamahan, notta ei lyö enää ikinä akkaansa, tai…
Ota ny tuollaasesta Lempistä selevää. Kaikilla sen tuntenehilla on siitä oma aivootuksensa. Mutta se oli Hiliman isotäti, joka kesti sorat ja uskalti tuomaroora ja pitää kylän kuris. Rupusakkiki totteli sitä.
Helemilaukun koriaan ja otan sen varrelle ku meen seuraavan kerran teatterihin. Mitähän Seinäjojella on menos?
Hilima
Sanastoa
Syvästi räkkyynen = kiukkuinen, äksy
Kokkales = vähän ylimääräinen, joutava tavara
Tanttu = leninki
Kokki = ullakko
Renttumatto = räsymatto
Sesse = koira
Piriastaa = riehua kiukuisssaan
Kaurastaa = rääkyä
Rulli = trulli, noita-akka
