Kansallisteatterissa Galileo Galilein elämä on näyttämöllä Bertolt Brechtin, Katariina Lahden ja Markku Maalismaan luomuksena. Säestäjänä kiinnostavat sivuhenkilöt ja lavastus!
Kaikki tietävät Galilein. Nimi on oppikirjoissa, iskelmissä ja esimerkiksi vakiokäsitteenä tieteen etiikkakeskusteluissa. Sen voisi melkein kirjoittaa pienellä alkukirjaimella.
Kuitenkin tänään tuskin kukaan pohtii, millä ehdoilla tiedettä edistettiin vuonna 1610 Italiassa tai Euroopassa, miten vain. Galileissa Bertolt Brecht on pohtinut tiedettä harjoittavan valintoja pyöreät 400 vuotta sitten, jolloin Galilei näki kaukoputkellaan avaruudesta yksityiskohtia. Galilein, Markku Maalismaan, puhekumppani on Andrean roolissa Antti Holma. Uusi tieto romutti vanhan. Andrea toteaa, että taivasta ei ole ja kysyy, missä on jumala.
Ohjaaja Katariina Lahti tuo näyttämölle ristiriidan, joka syntyy tiedon tuottamasta mullistuksesta, tiedemiehen ihmisosasta ja yhteiskunnan suojelemista arvoista. Muodollisena puitteena on moniulotteinen lavastus, jossa iso on kehäpyörä ja näyttelijöillä yleispätevät nykyajan kamppeet. Tyylit sekoittuvat tyylikkäästi. Tässä ympäristössä nousee hitaasti esiin aina ajankohtainen asia. Millainen on yhteisesti sovittu totuus ja mitä sille tapahtuu, kun sen asemaa horjutetaan? Mitä Galilei itse asiassa teki?
Markku Maalismaan luoma Galilei on monisyinen persoona. Hänellä on omaan karismaansa perustuva hovi, joka pitää yllä vuoropuhelua väsymättä. Nykysanoin hänellä on hyvät sparraajat.
Kun totuus valkenee, paraskin heistä kysyy, mitä tapahtui uudelle totuudelle. Tähän tiede ei osannut vastata 400 vuotta sitten. Tinkimättömän tieteellisen totuuden tietäjä luopuu kuitenkin totuudestaan ja tekee yksilöratkaisun. Katsomossa on helppo tietää, miten olisi pitänyt menetellä.
Brecht ja Maalismaa kasvattavat Galileista paljaan hahmon. Pitkät polveikkaat repliikit putsaavat lavastuksen ja näyttämön pois ja jäljelle jää sanojen sisältö ja saarna. Ihminen ja tiede, tiede ja ihminen. Missä annetaan periksi, missä ei ja mitä tapahtuu perässähiihtäjille?
Naisellisuuden kosketuksen Galilein elämään toivat Minna Haapkylä ja Emilia Sinisalo. Minna Haapkylää näkee mielellään teatterin lavalla, olisipa Brecht kirjoittanut vähän isommat roolit naisille. Juha Muje sen sijaan sai taidoilleen sopivan tilan, jonka hän osaa täyttää.
Puffaamatta voi todeta, että käykääpä kokemassa.
Teksti: Anja Kuoppa
Katso myös:
Kuvassa Markku Maalismaa. Kuvaaja: Robert Seger
Kuvassa Juha Muje ja Markku Maalismaa. Kuvaaja: Robert Seger
