Hämeenlinnan taidemuseossa avattiin taidenäyttelyn, johon teokset valitsi Z-sukupolvea edustavat 25 nuorta. Projektiin hakijoita oli 140, joilta ei edellytetty museo- tai taidetuntemusta, ainoastaan innostusta ja kiinnostusta.
Kuratoijat. Kuva: Anja Kuoppa
Tuloksena on Elämän äärellä näyttely, johon nuoret valitsivat Hämeenlinnan taidemuseon Niemistö-kokoelmasta 105 taidetosta 52 taiteilijalta. Tämä joukko eli Aino Hahl, Eeda Haveri, Veena Karjalainen, Leevi Korpela, Ella Kuusa, Fanny Lehtinen, Riku Lehtonen, Väinö Lemmetyinen, Otto Linko, Oona Loikkanen, Kaj Matilainen, Emma Mills, Olli Ojala, Lauri Rajala, Luca Reinikainen, Helmi Riippi, Viivi Ruotsalainen, Elina Ryhänen, Mia Sarja, Eemil Susi, Rosa Toivanen, Tuuli Toivonen, Boris Tuominen, Jenniina Tuuliainen sekä Tytti Vuori rakensivat Elämän äärellä näyttelyn kokonaan ja toimivat sen kuratoijina. Kokonaisuuteen sisältyi näyttelyn kaikki eli teosten valinta, ripustus, näyttelyn tekstit ja oheisohjelmat.
Onko näyttely ”erilainen”? Mielestäni vastaus on, että kyllä. Omintakeiset teosvalinnat, teosrytmi ja tilan käyttö haastavat katsojaa oppimaan, miten luovia ja miten ennakkoluuttomia näyttelyn rakentajat ovat.
Keskeisiä valittuja taiteilijoita ovat Emma Ainala, Perttu Saksa, Markus Copper, Auropra Reinhard, Jyrki Parantainen sekä Juhani Linnovaara, jonka ilmestyminen monen teoksen voimin on ehkä yllätys. 70-luku katsoo Linnovaaran huumorilla tätä päivää. Kiinnostava valinta, josta voisi sanoa, että hyvä nuoret!
Pekka Kauhasen Toverin puku. Kuvassa osa puvusta. Kuva: Anja Kuoppa
Riku Lehtonen esitteli Pekka Kauhasen patsaat ja niiden (Pekka Kauhanen, 1954, Toverin puku sekä 1954 Öisen vaeltajan puku) herättämät mielikuvat, joissa patsaat on sijoitettu sotaan. Hahmot ovat matkalla suojaan pommeilta. Unessaan Lehtonen joutuu itse sotaan ja menee katsomaan tuhoutunutta ympäristöä.
Juha Parantaisen teoksia. Kuva: Anja Kuoppa
Mieleenpainuva kokonaisuus on Juhani Parantaisen tulipaloa kuvaavat teokset, joista osa on ripustettu kattoon. Vaikuttavaa. Punahehkun saanut näyttelytila tukee tulta.
Juhani Linnovaara, Le Roi Soleil II. Kuva: Anja Kuoppa
Toinen vaikuttava kokonaiLe Roi Soleil IIsuus on Tervetuloa metsään, jossa vihreää ja villiä riittää. Vihreää vihreämpi Juhani Linnovaaran on puhuttanut 2000-luvun nuoria, kuten myös Emma Ainalan viidakkomaiset näkymät.
Jasmin Anoschkin, Would you like to have some breakfast,Sir? Kuva: Anja Kuoppa
Tässä näyttelyssä on vakavuutta ja maailman pohdintaa, siis teosvalinnassa. Mutta on hauskaakin, jota edustaa Jasmin Anoschkinin intialainen palvelija nimellä Would you like to have some breakfast, Sir? (lausutaan ohjeen mukaan Intian aksentilla). Hauskasta toteutuksesta huolimatta palvelujassa on syvyyttä.
Matkaajan mieleenpainuvia teoksia on myös Martti Aihan The Sense of Feeling to Beeing, muovia ja lakkaa loistava teos. (Taitaa olla automaali lainattu Ferrarilta…)
Museonjohtaja Jenny Valli pitää tärkeänä, että nuoret pääsivät käyttämään näin taidetta, ja kaikkea sitä mitä taide on eli omien tunteiden peilausta ja maailman ymmärtämistä. Rutinoitunut kävijä löytää puolestaan mahtavan näkymän nuoria kiinnostavaan taidekulmaan. Kiinnostavaa, että se ON kiinnostava.
Anja Kuoppa
