Anna-Leena Härkösen Ei kiitos -kirjan teatteriversiota ei ole esitetty vielä kuin kahdella näyttämöllä. Eero Hasu tarttui rohkeaan tekstiin ja kertoo näytelmän tekemisestä seuraavaa:
1. Mikä sai sinut valitsemaan ohjattavaksi juuri Anna-Leena Härkösen Ei kiitos - näytelmän?
Tämä näytelmä on ollut hautumassa noin parisen vuotta. Tarjosin tekstiä Kuusankosken teatterille, joka rohkeasti lähti mukaan ”brokkikseen”. Toinen merkittävä seikka toki oli tekstin rohkeus ja halu kokeilla, että herättääkö se keskustelua. Keskustelu näytelmästä kylläkin käynnistyi jo ennen ensi-iltaa, mikä on mielestäni hyvä asia. Kolmas asia mikä vaikutti valintaan, on tekstin "tuoreus", tietääkseni tätä on esitetty maassamme vain kahdessa teatterissa.
Ohjaaja Eero Hasu. Kuva: Samu Laine
2. Näytelmä on melkoisen rohkea - millaista sitä oli ohjata?
Ehdottomasti haasteellisin ohjaamani näytelmä, käsittelyssä on monelle meistä ihmisistä arkaluontoisia aiheita, samalla kun ne tuodaan esille ilman mitään vertaus kuvia ja oikeilla nimillä. Tätä näytelmää ei tehty otsa kurtussa, hurtti huumori ja makeat naurut oli takuutavaraa jokaisessa harjoituksessa, joskus taisi kulua enemmän aikaa analysointiin ja nauramiseen kun itse näytelmän harjoituksiin.
3. Miten valmistauduit siihen? Luitko kirjan ja katsoitko elokuvan?
Kirjan luin kahteen kertaan ennen harjoitusten alkua. Elokuvan jätin katsomatta, siitä syystä, etten vahingossakaan imaisisi vaikutteita teatteriversioon. Kirja oli oivana apuna myös harjoituksissa, moneen asiaan haimme näkökantoja kirjasta, toki kunnioittanen Matti Paavilaisen upeaa dramatisointia.
4. Oliko vaikeaa pestata näyttelijät ja miten he lopulta valikoituivat?
Asioilla on tapana hoitua, näin kävi myös näyttelijöitä kiinnitettäessä. Alun aikataulullisten ongelmien jälkeen kaikki kolahteli paikalleen kivuttomasti. Roolitukseen olen ollut enemmän kuin tyytyväinen sekä panokseen, jonka tämä loistava joukko on aikaa ja voimiaan säästämättä antanut itsestään.
5. Miten vakavasti tämä näytelmä tulisi ottaa ?
Siinä on paljon vakavaa asiaa, paljon toki hurttia huumoria. Jokainen varmaankin löytää itsensä jostain kohtaa näytelmää, ainakin toivoisin näin käyvän.
