Lokakuussa avautuva Arcana Borealis -näyttely tarkastelee pohjoisen alueen taiteilijanaisten taidetta ja sen yhteyksiä henkisyyteen, luontoon ja näkymättömiin todellisuuksiin 1800-luvulta nykypäivään. Samalla näyttely kytkeytyy ilmiöihin, jotka ovat vahvasti läsnä myös nykyisessä populaarikulttuurissa. Ateneumiin näyttely tuo myös poikkeuksellisen materiaalien ja tekniikoiden runsauden.
Tyra Kleen, Kielletty hedelmä (1909), yksityiskokoelma. Kuva: Bobo Lindblad, Lindblad Studio
Arcana Borealis – pohjoisen naiset ja esoteerisuus jatkaa Ateneumin pitkäjänteistä työtä taiteilijanaisten esiin nostamiseksi. Näyttely esittelee ensimmäistä kertaa pohjoisen taiteilijanaisten tuotantoa, johon vaihtoehtoiset henkiset virtaukset ovat vaikuttaneet. Näyttely on uraauurtava, sillä modernin taiteen syvää yhteyttä esoteerisuuteen, okkultismiin ja magiaan on aiemmin tarkasteltu lähinnä tunnettujen taiteilijamiesten ehdoilla.
Kansainväliseen tutkimushankkeeseen perustuva näyttely tekee näkyväksi suurelle yleisölle tuntemattomien taiteilijoiden työtä, horjuttaa taidehistorian suuria kertomuksia ja laajentaa käsitystämme siitä, mitä moderni taide on.
Näyttelyssä on mukana niin tunnettuja kuin vähemmälle huomiolle jääneitä taiteilijoita 1800-luvulta nykypäivään, muun muassa Anna-Eva Bergman, Anna Cassel, Ilona Harima, Sonja Ferlov Mancoba, Maja Fjaestad, Hilma af Klint, Iria Leino, Outi Pieski, Laila Pullinen, Elga Sesemann ja Ellen Thesleff.
Mukana on yhteensä noin 50 taiteilijanaista pohjoiselta alueelta, kuten Suomesta, Ruotsista, Islannista ja Saamenmaalta. Näyttelyssä pohjoinen esitetään kansallisvaltioiden rajat ylittävänä kokonaisuutena, joka perustuu sekä maantieteeseen että mielikuviin.
Arcana Borealis tuo esiin, miten esoteerisuus, okkultismi ja muut vaihtoehtoiset henkiset suuntaukset ovat kietoutuneet osaksi taiteellista ilmaisua ja jokapäiväistä elämää. Näyttelyn keskeisiä teemoja ovat hengen ja materian välinen suhde, kysymykset kuoleman jälkeisestä elämästä ja henkimaailman olemassaolosta sekä pyrkimys elää sopusoinnussa luonnon kanssa.
Osa teoksesta Hilma af Klint, Kyyhkynen nro 1, sarja UW, ryhmä 9 (1915), Stiftelsen Hilma af Klints Verk. Kuva: Moderna Museet
Arcana Borealis haastaa perinteisen neromyytin
Modernit taiteilijanaiset ovat taiteensa avulla etsineet elämäänsä syvempää kokemusta sekä yhteyttä luonnonvoimiin ja maailmankaikkeuteen. Levottomuuksien, kuten sotien ja kriisien aikana, henkisyydestä haetaan merkitystä, pysyvyyttä ja turvaa, sekä uusia tapoja toimia ja vaikuttaa yhteiskunnassa.
Näyttelyssä korkeampaan, salattuun tietoon viittaava esoteerisuus näyttäytyy sekä historiallisena että nykyhetkessä vaikuttavana ilmiönä, joka kytkeytyy moniin nykyisessä populaarikulttuurissa näkyviin teemoihin. Myös tämän päivän nopeasti muuttuvassa maailmassa ihmiset etsivät syvempää yhteyttä toisiinsa ja ympäröivään todellisuuteen.
Näyttelyn naiset ovat luoneet taidetta, tukeneet toisiaan ja harjoittaneet henkisyyttä yhdessä. Ajatus yhteisöllisyydestä haastaa perinteisen taidehistoriallisen kertomuksen yksin työskentelevästä miesnerosta. Esimerkiksi abstraktin taiteen pioneeriksi nostettu Hilma af Klint (1862–1944) työskenteli tiiviissä vuorovaikutuksessa ympärilleen muodostuneen naisten yhteisön kanssa.
Elga Sesemann, Lintu (1968). Kansallisgallerian kokoelma / Ateneumin taidemuseo, Yrjö ja Nanny Kauniston kokoelma. Kuva: Kansallisgalleria / Jenni Nurminen
Materiaalien monimuotoisuus ja tekemisen prosessit keskeisessä roolissa
Materiaalien kirjo on näyttelyssä poikkeuksellisen laaja sisältäen tekstiilejä, keramiikkaa, metallikaiverruksia sekä pyhiksi miellettyjä tekniikoita, kuten lasimaalauksia ja mosaiikkeja. Arcana Borealis häivyttää kuvataiteen ja käsityön välisiä rajoja. Tekemisen prosessi ja materiaalit nousevat tärkeään rooliin lopullisten taide-esineiden rinnalle.
Åsa Elzénin teoksessa (s. 1972) Transcript of a Fallow (2019) yhdistyvät käsityö, naisten historia ja yhteisöllinen tekeminen. Kierrätetyistä tekstiileistä valmistetun teoksen päällä saa liikkua ilman kenkiä. Suurikokoinen teos on uudelleentulkinta taiteilija ja teosofi Maja Fjaestadin (1873–1961) teoksesta En Träda (1919–1920).
Käsityöhön liittyy matrilineaarisuus eli tietojen ja taitojen siirtyminen naiselta toiselle. Sámi duodjissa eli saamenkäsityössä sukupolvelta toiselle välittyvä hiljainen tieto, henkisyys sekä luontoon liittyvät arvot sulautuvat yhteen.
Tutkimuksellinen näyttelyluettelo avaa uusia näkymiä taidehistoriaan
Näyttelyn kuratoivat taiteen- ja uskonnontutkija Nina Kokkinen (Turun yliopisto, 31.7.2026 asti Donner-instituutti) ja Ateneumin intendentti Marja Lahelma.
Näyttelyn taustalla on monivuotinen kansainvälinen tutkimushanke Northern Women, Art and Esotericism, jota ovat johtaneet Nina Kokkinen ja Marja Lahelma.
Näyttelyluettelon kirjoittajina on kansainvälinen joukko tutkijoita ja asiantuntijoita, jotka tuovat teokseen laaja-alaista ja ajankohtaista asiantuntemusta. Runsaasti kuvitettu ja visuaalisesti näyttävä teos tarjoaa uutta tutkittua tietoa esoteerisuuden ja vaihtoehtoisen henkisyyden merkityksestä modernissa ja sen jälkeisessä taiteessa. Näyttelyluettelossa esitellään myös ennen julkaisemattomia ja yleisölle aiemmin tuntemattomia aineistoja. Näiden näkökulmien kautta teos avaa aiheeseen kokonaan uuden ja syventävän näkökulman.
Arcana Borealis – pohjoisen naiset ja esoteerisuus 23.10.2026–28.2.2027.
