Televisiotähti Arman Alizadin elämästä kertova uunituore kirja Armanin maailma julkaistiin eilen. Kansien väliin Armanin tarinat on tallentanut kotimaisen viihteen monitoimimies Kauko Röyhkä.
Arman Alizad ja Kauko Röyhkä seisoivat lavalla pöydän äärellä ja tiedotustilaisuuden osallistujat pääsivät nauttimaan miesten keskinäisestä sananvaihdosta. Röyhkä haastatteli viime vuonna Vuoden parhaan televisioesiintyjän Venlalla palkittua Armania tämän urasta ja elämänasenteesta. Keskustelun taustalla pyöri kuvia iranilais-suomalaisen tähden elämästä ja kahdesta suositusta televisiosarjasta: Kill Armanista sekä viime vuoden parhaana reality-ohjelmana niin ikään Venlalla palkitusta Armanin viimeinen ristiretkiıı -sarjasta. Näitä kahta formaattia on tällä hetkellä myyty jo yli sataan maahan.
Alun perin räätäliksi kouluttautunut Arman haki ideaalista paikkaansa yhteiskunnassa jonkin aikaa. Televisioura alkoi konkurssiin myöhemmin päätyneellä MoonTV:llä, jota Arman luonnehti Kaukon haastattelussa kanavana, jolla nuoret saivat toteuttaa unelmiaan ilman sensuuria. MoonTV:n tinkimätön asenne nosti kanavan nuorison suosioon, mutta pidemmällä tähtäimellä valvotun suunnan puute johti myös lopulta sen tuhoon.
Ensimmäinen Armanin kahdesta omasta formaatista oli Kill Arman. Star Warsin Jedi-ritareita ihannoinut Arman viettää ohjelmassa aikaa oikean elämän Jedi-ritareiden eli kamppailulajieksperttien opissa. Ympäri maailmaa kuvatut jaksot kulminoituvat yleensä siihen, kuinka käsitellyn taistelulajin ammattilainen lopulta päihittää aloittelevan Armanin.
Armanin maailma. Kuva: Docendo
Armanin viimeinen ristiretki -ohjelmaa suunnitellessaan Arman kertoo hyötyneensä Kill Armanin aikana luoduista kontakteista. Palkitussa formaatissa nimikkotähti antaa maailman eri rikollisjengeille mahdollisuuden jakaa tarinansa ja liikkuu itse kameramiehensä Tuukan kanssa tiiviisti mukana. Röyhkälle Arman mainitsi joutuneensa työssään myös kuumottaviin tilanteisiin, esimerkiksi syrjäiseen kellarirakennukseen kokainipöllyissä olevan aseistetun huumelordin seurana. Tämän lisäksi Arman kertoi haastatelleensa 30 ihmistä tappanutta rikollista, joka paljasti nauttivansa työstään.
Rohkeutta Arman sanoi kanavoivansa uskostaan ihmisyyteen – siihen, että yhteiskunnan ulkopuolelle jääneet, ongelmiin ajautuneet jengiläisetkin ovat kuitenkin lopulta ihmisiä ja valmiita luottamaan avoimeen journalistiin. Toisinaan tämä luottamus oli kuitenkin ansaittava esimerkiksi taluttamalla pari päivää jengipomon koiraa tai kantamalla aamusta iltaan ladattua revolveria.
Röyhkä kysyi Armanin viimeaikaisista kuvioista, jolloin tämä kertoi juuri saapuneensa Suomeen Mongoliasta. Tässä itäaasialaisessa sisämaavaltiossa Arman kuvaili ratsastaneensa isoilla hevosilla selässään kivääri ja vasemmassa kädessään metsästyskotka. Kulttuurisesti tällainen heimotoimintakin on kuulemma muutosvaiheessa, sillä Arman totesi, että kyseisessä heimossa myös naispuolisia ollaan nyt otettu mukaan kotkapuuhiin. Arman myös paljasti, kuinka kotkankoulutuksesta kisaavan heimon perinteikkään pitkäpartaiset miehet olivat hänen vierailunsa aikana hävinneet kisan 13-vuotiaalle tytölle. Aivan kuin elokuvissa.
Iranilaistaustastaan Arman totesi, ettei ulkomaalaisuus ole koskaan tuottanut hänelle ongelmia. Kun hän saapui Suomeen, maahanmuutto oli tuore asia, eikä nykypäivän lieveilmiöistä puhuttu. Armanin ulkonäön huomattiin olevan hieman erilainen, mutta silti hänet pyydettiin leikkimään siinä missä muutkin lapset.
Viime aikoina Arman on käynyt puhumassa useissa Suomen kouluissa. Arman ilmaisi selkeää harmitustaan siihen, miten nykypäivänä nuorista pyritään usein kitkemään eräänlainen luontainen luovuus ja hulluus. Armanin mukaan yhteiskunta kysyy liian harvoin, mitä nuoret haluaisivat tehdä isona, ja keskittyy liikaa siihen, miten tietyt kouluaineet eivät olekaan sujuneet ihan niin hyvin kuin pitäisi. Arman toivookin, että mahdollisimman moni nuori lukisi hänen kirjansa ja tarinansa siitä, kuinka niin sanottua omaa juttuaan saattaa joutua etsimään joskus pidemmänkin aikaa.
