Musiikkiteatteriohjaaja ja libretisti Aleksi Barrière tuo huhtikuussa Tampere Biennaleen uuden musiikkiteatteriteoksen Secret Flowers. Neljän nykyteoksen kokonaisuus on saanut innoituksensa klassisesta japanilaisesta nō-teatterista.
Esityksessä kuullaan maailmankuulua japanilaista nō-laulaja Ryoko Aokia, juhlittua perinteen tulkkia ja uudistajaa, joka esiintyy ensimmäistä kertaa Suomessa. Secret Flowers -kokonaisuus huipentuu säveltäjä Juha T. Koskisen uuteen näyttämöteokseen Kuudennen kadun nainen, jonka libreton on kirjoittanut kirjailija Selja Ahava.
Nō-laulaja Ryoko Aoki (vas.) ja näyttelijä Petriikka Pohjanheimo johdattelevat Secret Flowers -teoskokonaisuuden katsojat ja kuulijat Suomessa harvoin esitetyn nō-teatterin kiehtovaan estetiikkaan. Kuva: tampere Biennale
Aleksi Barrièren ohjaama ja kuratoima Secret Flowers on syväsukellus nō-teatterin maailmaan, vanhimpaan yhä aktiiviseen poikkitaiteelliseen perinteeseen, jonka keskiössä ovat ihmisyyden synkät ja valoisammat mysteerit.
Barrière vastaa ohjauksen ja kokonaisdramaturgian lisäksi illan aloittavasta musikalisoidusta monologista. Kokonaisuuteen kuuluu teoksia japanilaisilta säveltäjiltä Noriko Baba ja Toshio Hosokawa, jotka ovat laulusolisti Ryoko Aokin läheisiä yhteistyökumppaneita. Baba ja Hosokawa hyödyntävät teoksissaan Kamariorkesteri Avanti!n soittajien muodostaman jousikvartetin tulkintaa.
Esityksen päättää säveltäjä Juha T. Koskisen uusi näyttämöteos Kuudennen kadun nainen, joka kertoo nō-näytelmistä tutusta hahmosta rouva Rokujōsta ja hänen traagisesta elämästään. Teoksen libretistinä debytoi kirjailija Selja Ahava. Ryoko Aokin lisäksi Koskisen teoksessa esiintyy näyttelijä Petriikka Pohjanheimo. Aoki ja Pohjanheimo esittävät kahta toisiinsa kietoutuvaa versiota rouva Rokujōn hahmosta.
Jo vuosia omaa La chambre aux échos -musiikkiteatteriryhmää Ranskassa johtanut Aleksi Barrière on kuratoinut ja ohjannut Secret Flowers -teoskokonaisuuden. Kuva: Toni Härkönen
Nō-teatteri on kiinnostanut Aleksi Barrièrea jo pitkään, ja sen perinne on ollut on ollut monen hänen musiikkiteatteriohjauksensa taustalla, esimerkkeinä Kaija Saariahon Only the Sound Remains ja Benjamin Brittenin Kuovijoki.
– Sen lisäksi että nō on musiikkiperinteenä korvaamaton taiteellinen aarre, johon täytyy ilman muuta tulla tutustumaan livenä kun siihen on mahdollisuus, se poikkeaa teatteriperinteenä monella tavalla länsimaisten esitysperinteiden estetiikasta. Nō:ssa panostetaan siihen, miten kokemuksemme vaikuttavat sisäiseen elämäämme pitkäjänteisesti, usein näkymättömällä tavalla, joskus tuhoisaan purkautumiseen asti. Näkymättömän keskittyneestä tarkkailusta syntyy aivan erikoinen estetiikka, joka suosii hitaita prosesseja ja välitiloja, Aleksi Barrière kertoo.
– Kuudennen kadun nainen -teoksessa on erikoista, että nō-perinne ei toimi pelkästään innoittajana, kuten monessa muussa eurooppalaisessa teoksessa, vaan Ryoko Aokin roolin laulustemma muodostuu kokonaan varsinaisesta nō-partituurista. Selja on kirjoittanut tekstin ja Juha on säveltänyt musiikin nimenomaan tämän partituurin ympärille.
Kumpikin on löytänyt hienoja tapoja vastata alkuperäismateriaalin ehdottamiin ratkaisuihin omilla tulkinnoillaan, ja Ryoko taas reagoi partituuriin esiintyjänä oman liikekielensä sisällä. 1400-luvun Japani ja nykymaailmamme käyvät teoksessa oikeaa keskustelua: emme siis ole rakentamassa “japanilaista iltaa”, vaan jatkamme pitkäjänteistä kulttuurienvälistä dialogia, Aleksi Barrière avaa teoksen sisältöä.
– Liikuttavaa on myös se, että rouva Rokujōn hahmon on kehittänyt 1000-luvulla Japanissa hovinaisena elänyt kirjailija Murasaki Shikibu klassisessa Genjin tarina -romaanissaan. Nō-perinteen kautta Rokujō on jatkanut elämäänsä läpi vuosisatojen miesten kirjoittamissa versioissa ja miesten esittämänä.
Ryoko Aokin tapa sovittaa miehille tarkoitettua nō-esitysperinnettä omaan lauluääneensä ja fysiologiseen todellisuuteensa sekä Seljan tapa reagoida tarinan teemoihin sekä alkuperäisen version kieleen palvelevat hahmoa syvällisesti. Tuhannen vuoden jälkeen Rokujō ikään kuin löytää äänensä jälleen kansainvälisen naispuolisten taiteilijoiden muodostamassa kokonaisuudessa, Barrière syventää.
Secret Flowers on Aleksi Barrièren ja Juha T. Koskisen kolmas yhteinen hybridimuotoinen näyttämöteos – he ovat luotsanneet aiemmin yhdessä muun muassa Kansallisoopperan Alminsaliin kiitetyt nykymusiikkiteatteri-illat Violences (Kansallisoopperan orkesterin kanssa, 2019) ja Earthrise (Suomalaisen barokkiorkesterin kanssa, 2024). Esityksessä nähdään lavasteena suurennoksia Suomessa asuvan japanilaisen kuvataiteilijan Yuichiro Saton teoksista. Hänen taiteensa keskeinen aihe ja inspiraatio on suomalainen metsä, jota hän kuvaa hyperrealistisella tarkkuudella ja kuitenkin unenomaisesti.
– Juhalla on vahva suhde Japaniin, hän on opettanut sävellystä siellä ja itse opiskellut japanilaisia soittimia ja laulutekniikoita. Hän on varsinainen sillanrakentaja, samalla tasolla kuin esimerkiksi Ryoko Aoki ja Yuichiro Sato. Parempia yhteistyökumppaneita tämänkaltaiseen projektiin ei voisi kuvitella, Aleksi Barrière kiittelee.
La 18.4. Tampere-talon Pieni sali
Secret Flowers
Esiintyjät:
Ryoko Aoki, Nō-laulu
Petriikka Pohjanheimo, näyttelijä
Avanti! Kamariorkesteri / Avanti! Chamber Orchestra
Työryhmä:
Aleksi Barrière, ohjaus ja dramaturgia
Étienne Exbrayat, lava- ja valosuunnittelu
Yuichiro Sato, maalaukset
https://www.tamperebiennale.fi/
Sävellykset:
Juha T. Koskinen (*1972): Prologue (to all stories) (libretto: Aleksi Barrière) (2026) kantaesitys
Noriko Baba (*1972): Hagoromo Suite (2017)
Toshio Hosokawa (*1955): Silent Flowers (1998)
Juha T. Koskinen: Kuudennen kadun nainen (libretto: Selja Ahava) (2026) kantaesitys
