Kirjailija Monika Fagerholmin ja radiotoimittajana sekä äänitaiteilijana työskentelevän Martin Johnsonin yhteinen esseekokoelma Meri (Teos, 2012) on älykäs, kepeä, hiljainen, syvä ja paljon muuta.
Neljästä lyyrisestä esseestä koostuva teos lähestyy meren olemusta eksistentiaalisista kysymyksistä käsin: Mikä on meri? Miten saaret ja meret ovat läsnä meissä ihmisissä? Esseiden nimet “Katastrofi”, “Pinnan alla”, “Labyrintti” ja “Yksinäisyys” johdattavat teoksen tematiikkaan. Omakohtaisia kokemuksia ja mereen liittyviä kirjallisia poimintoja yhdistelevät tekstikatkelmat piirtävät kuvaa kulttuurisista utopioista, ihmisyyden pimeistä puolista ja ikuisesta toiseudesta.
Kaunokirjalliset meret saavat esseissä paljon tilaa: “Pinnan alla” heijastelee meren merkitystä Göran Sonnevin runoudessa, “Labyrintti” käsittelee kirjailija Tomas Tranströmerin elämää ja tuotantoa, ja “Yksinäisyydessä” analysoidaan muun muassa Jonathan Franzenin ja David Foster Wallacen ystävyyttä sekä heidän kirjailijakuviaan. Lisäksi kokoelmaan sisältyy useita lyhyempiä analyysejä useiden kirjailijoiden tuotannoista.
Merestä muotoutuu eräänlainen totaliteetti:
On meri. Meri, joka levittäytyy yli maailman. Hakeutuu rannikoille. Kallioiden kylkiin, hiekkasärkkien ympärille, jäiden alle, painautuu mannerjalustoille. Taukoamaton liike. Kerran oli myös vain yksi maa. Se on kadonnut kauan sitten. Mutta meri on aloillaan.
(s. 9)
Fagerholmin ja Johnsonin esseet ovat luonteeltaan fragmentinomaisia, mutta aukkoisuudessaan ne puhuvat paljon. Hienovarainen ja kysymyksin viritetty kirjoitustyyli tuntuu virkistävältä, sillä viime vuosina kotimaisella esseekentällä poleemisuus on ollut eräs keskeinen lajia määrittävä tekijä. Provokaation ja retorisen kikkailun sijaan Fagerholm ja Johnson punovat vaikuttavia näkymiä purjehtijoista, jotka katoavat horisonttiin. He luovat analogioita meren liikkeiden ja ihmisten turhaumien sekä toiveiden välille.
Eräs suosikkikohtani on katkelma, joka käsittelee uimisen ja kirjoittamisen välisiä yhtäläisyyksiä:
Uida luoda kirjoittaa uida. Yksin. Cherish your obsessions. Omistaudu mielettömyydellesi, pakkomielteillesi. Älä kavahda niitä. Vaali niitä, seuraa niitä.
Uidessani minulla on yleensä tavoite. Sen voi laskea metreissä. Tai uintivedoissa. Tuhat uintivetoa, se tekee jotakuinkin kilometrin. Yksitoikkoisuuden välttääkseen voi laskea eri tavoin. Rytmi vähentää rasitusta, sanoi Murray Rose, eräs toinen legendaarinen uimari Australiasta. Rhythm reduces effort.
Muista se. Kaikkialla. Elämässä myös. Ja kirjoittamisessa.
(s. 123–124)
Upealla esseekokoelmallaan Fagerholm ja Johnson todistavat, ettei ‘meri’ tyhjene merkityksistä. Työpari käsitteli aihetta alunperin neliosaisessa radiokuunnelmassa, mutta onneksi he laajensivat yhteistyönsä myös kirjaksi. Esseet osoittavat, että aina löytyy uusia syvyyksiä, muistumia ja heijastuksia. Ihmisiä, jotka tunnistavat meren itsessään.
Monika Fagerholm, Martin Johnson, Meri.
